keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kietoutuneena


Olin pitkästä aikaa siivoilemassa talon takana olevaa puutarhaa, kun törmäsin masentavaan tilanteeseen. Valkeita kukkia tekevä juhannusruusu oli lähes kuollut. Puolet sen oksista oli tiiviin köynnöksen kuristamia. Olin yrittänyt edellisellä kerralla auttaa ruusua irrottelemalla tukahduttavaa kasvia, mutta työ oli jäänyt kesken, koska ruusun piikkiset varret tekivät pelastamisen vaikeaksi.
Vieressä oleva vaaleanpunaisena kukkiva kuusama oli myös henkitoreissaan: osa oksista oli jo kuivia ja täysin kuolleita. Katkoin niitä murheellisena ja ihmettelin, miten näin oli päässyt käymään.
Kun sitten katselin tarkemmin ympärilleni, huomasin, että tappava kasvi oli kiipeämässä jalavaan, eikä mäenkinkamalla kasvava komea ukontulikukkakaan ollut turvassa.

Siinä repiessäni kasvia kaksin käsin mietin sen kaunista nimeä: ELÄMÄNLANKA. Hieno kukkakin elämänlangalla on, se on puhtaan valkoinen. Moni on ehkä joskus halunnut elämänlangan puutarhansa koristeeksi, kiipeilemään tai peittämään maata. Mutta sitten elämänlanka onkin ottanut vallan!

Synti tulee elämään usein samalla tavalla viattoman valkoisena ja vaarattomana. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua se saa otteen ihmisestä, eikä tämä enää olekaan vapaa, vaan synti on tiukasti kietoutunut ihmisen elämään. Pahimpia ovat erilaiset riippuvuudet, jotka pitävät niin tiukasti kuristavassa otteessaan, että ihmisen omaa elämää ei enää näy - kaiken yllä  näkyy vain riippuvuus, joka musertaa ihmisen persoonan olemattomaksi.
Nämä elämään hiipivät synnit tuntuvat aluksi mukavilta ja ovat valheellisten nimien verhoamia, niin kuin tämä ELÄMÄNLANKA, joka itse asiassa onkin kuolemanlanka, joka saa aikaan vain tukehtumista ja kuolemaa.

Oi, oi, tulipa tästä nyt surullinen päivitys. Onneksi meillä on kuitenkin apu, josta kertoo virsi 343 Voisinpa Jeesuksestani. Tässä säkeistöt 4 ja 5:

Jumala seurakunnassaan
varjelee, hoitaa lapsiaan.
Kun synti kietoo, ahdistaa.
Jeesuksen veri puhdistaa.
Jeesuksen veri puhdistaa.

Edessä armoistuimen
pääsemme alta taakkojen,
ja kiitoslaulu helähtää,
kun taivaan armo lämmittää,
kun taivaan armo lämmittää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti