Eräs tapaaminen

Uskollinen ystävä on vahva turva, joka sellaisen löytää, löytää aarteen. Sir 6: 14

Sain pöydällä olevat auringonkukat ystävältäni, jonka luona vierailin kuluneella viikolla. Oli kulunut luvattoman pitkä aika siitä, kun edellisen kerran tapasimme, ja ystäväni kysyikin, mistä oikein puhuisimme.
- No, Israelista ja hepreasta tietysti, vastasin.
Purskahdimme nauruun, sillä molemmat olivat meidän vakioaiheitamme.

Ystävälläni, vanhalla rovastilla, oli kaksi häntä askarruttavaa kysymystä.
Ajatellaanko Israelissa, että elämme lopun aikaa?
Odottavatko juutalaiset Messiasta?

En tuntenut olevani mikään asiantuntija vastaamaan hänen kysymyksiinsä. Osasin vain sanoa sen, että sotaa Israelissa odotetaan, levottomuutta riittää kolmesta suunnasta. Pahin uhkaaaja on tietysti Iran. Kerroin tapamistani israelilaisista, jotka puhuessaan tulevaisuudesta, sanovat: kun sota tulee. He eivät jossittele, vaan puhuvat sodasta varmana asiana.

Odottavatko juutalaiset sitten Messiasta? Heillä on varmaan kahdenlaista odotusta, on niitä, jotka odottavat Messiasta tulevaksi ensimmäisen kerran. Toinen ryhmä on messiaaninen, Jeshuaan=Jeesukseen uskovat, juutalaiset. Heidän joukkonsa on varmaan melko samanlainen kuin suomalaistenkin uskovien: toiset odottavat hyvinkin innokkaasti, mutta toisille asia on etäinen.

Pyysin ystävääni, että hän osallistuisi seuraavalle pitämälleni hepreankurssille, mutta hän ravisti tarmokkaasti päätään. Ei, ei hän millään ehtinyt. Aina kun hänellä oli vapaahetki, hän halusi järjestellä tavaroitaan, heittää tarpeettomia pois ja laittaa merkitykselliset näkyviin.
Hän ei sanonut ääneen sanaa kuolinsiivous, mutta se leijui ilmassa. Olihan ikävuosia kertynyt jo runsaasti, ja joku pysäytyskin oli hänelle ehtinyt tulla.

Ajattelin, etten kestäisi eroa ystävästäni millään. Hän on hengellinen äitini, johon katson ylöspäin. Kuuntelen tarkoin hänen ajatuksiaan ja käsittämättömän tuoreita oivalluksiaan. Nautin hänen rehellisyydestään ja mutkattomuudestaan. Iloitsen nokkelasta huumorista.

Hän on näitä temppelin pylväitä, joihin nojautua.

Ilmestyskirjassa puhutaan Filadelfian seurakunnalle temppelin pylväistä näin:

Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalan temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni.

Auringonkukkia ystäväni puutarhasta