Hengellistä "konmaritusta"

Kun kaikkea on liikaa, ja elämme jonkinlaisessa tavarataivaassa, japanilaisen Marie Kondon lanseeraama "konmarittaminen" on saanut suuren suosion. Jopa niin suuren, että Marie, kolmisssakymmenissä oleva yhden tyttären äiti, on noussut ideallaan 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Marien siivousvallankumouksen lumoihin on joutunut yli 7 miljoonaa ihmistä ainakin 40 maassa.

Mitä oikein on "konmaritus"? Siinä käydään läpi kaikki omistamasi. Jokaisen tavaran kanssa keskustellaan, tuottaako se iloa, vai ei. Jos tavara ei tuota iloa, se joutuu roskiin. Sitä ennen se kuitenkin hyvästellään ja kiitellään silittelemällä: - Olit hyvä villapusero, mutta nyt saat mennä. Kiitos, että lämmitit minua.

Marie Condon mukaan kyse on tavaran raivaamisesta ja järjestyksen ylläpidosta. Lopptuloksena on siisti ja järjestyksessä oleva koti, jossa kullakin tavaralla on paikkansa ja jäljelle jääneet tavarat tuottavat iloa.

Kun luin Marie Condon kirjan, innostuin siitä sen verran, että järjestelin alusvaatelaatikkoni ja kääntelin vaatteeni tiukoiksi Marien neuvomiksi itsestäänseisoviksi patukoiksi. Siihen innostukseni sitten lopahti.
Aloin miettiä, miten hyödyllistä olisi tehdä muunkin elämän - vaikkapa ajankäytön kannalta tällaista "konmaritusta".

Päivämme täyttyvät erilaisista asioista. Jotkut niistä ovat perusasioita, kuuluvat elämänhallintaan: työssäkäyminen, ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivoaminen, pyykinpesu, lasten ohjaaminen. Näistä tuskin voi tinkiä, mutta varsinkin kotitöiden kohdalla voi kysyä, tuottavatko ne minulle iloa, voisinko tehdä jotain toisin, miten saisin töihin helpotusta.

Vapaa-ajan viettäminen onkin mutkikkaampi juttu. Onko päivässäni sellaisia asioita, jotka voisin surutta heittää menemään, jotka ovat vain tapoja, jotka eivät tuota iloa, eivätkä vie eteenpäin. Kovin helposti lysähdämme sohvannurkkaan, katsomme TV-ohjelmia, jotka sillä hetkellä saattavat rentouttaa, mutta jättävät tyhjän maun. Selailemme aikauslehtiä, joiden sisällön unohdamme samalla, kun laskemme lehden kädestä. Luemme kirjoja, joissa mässäillään mm. väkivallalla ja murhilla.

Olisiko näin syksyn alussa mahdollista "konmarittaa" aikaani ja pyrkiä eroon sellaisista asioista, jotka eivät anna mitään, vaan passivoivat ja virkistämisen sijasta suorastaan väsyttävät?
Luova ote elämästä puuttuu.


Onko ajankäyttöni ollenkaan taivaallisen Isän tahdon mukainen? Miten hän haluaisi, että käyttäisin tämän ainoan elämäni?

Kuinka paljon annamme ajastamme Raamatun lukemiselle, rukoukselle ja seurakuntayhteydelle,
lähimmäisen kuuntelemiselle ja auttamiselle?
Kun jonninjoutavat aikasyöpöt on tarpeettomina "konmaritettu", niiden sijaan voisi tulla elämään uutta hengellisyyttä.