perjantai 9. helmikuuta 2018

Kantaa


Päijänteen jäätyminen kesti kauan tänä talvena. Avoin vesi velloi pitkään Varaslahden rannoilla.
Kun sitten alkoi sataa lunta, se muodosti pettävän kerroksen ohuen hyhmän päälle.
Koirani, joka on tottunut siihen, että laskeudumme talvisin polkua jäälle, ei ole millään tahtonut ymmärtää sitä, ettei jäälle ole voinut mennä kävelemään ja telmimään. Joka kerta kun ohitimme rantaan menevän polun, se kiskoi toiveikkaana, että tännepäin!

Vasta tammikuun puolivälissä sitten Päijänne alkoi jäätyä. Eilisaamuna kun kävin taas koirani kanssa katsomassa lahden jäätilannetta, niin uimarantaa vastapäätä olevaan saaren nuotiopaikalle vei hiihtolatu, mutta meille kahdelle sopivia kävelypolkuja ei ollut vieläkään syntynyt.

Tuntuu hyvältä olla turvallisella maaperällä tai kestävällä jäällä. Joskus elämä saattaa mennä niin vaikeaksi, että tuntee olevansa kuin lastu laineilla, eikä tukea missään. Kun joutuu tällaiseen tilanteeseen, ovat ystävät tarpeen.
Ystävät ovat kanssamme aurinkoisina ja pilvisinä päivinä. He seisovat rinnallamme silloin, kun myrskyää. Pienikin lohduttava sana voi olla sellainen, johon takertua, vaikka se olisi kuinka kliseinen: - Asioilla on tapana järjestyä. Tai: - Älä sure, elämä kantaa.

Sananlaskuissa huudahdetaankin ilahtuneena: -Kuinka hyvä onkaan oikeaan aikaan sanottu sana! 
Snl. 15:23

Uskovilla ihmisillä elämän vastamäissä ovat tukena Raamatun lupaukset, joihin takertua. Kun Mooses siunasi Israelin, hän sanoi: - Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat ikuiset käsivarret. 5. Moos. 33.

Silloin ihminen voi rauhoittua ja sanoa kiitollisena: - Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Ps. 139:5

Eikä edes jään murskaaminen ole Jumalalle temppu eikä mikään. Hänellä on vaikeuksiin ratkaisu, pelkoihin ja ahdistuksiin lohdutus.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti