Yhteisen pöydän ympärille
Olen oivaltanut vuosien kuluessa, kuinka keskeinen ja iloinen asia ruoka ja yhdessä syöminen ihmisille ovat. Työaikana kouluelämässä jokapäiväinen ruokatunti oli lapsille päivän odotetuin hetki, ja keittäjä oli koulun rakastetuin aikuinen. Me työntekijät taas olimme hullaantuneita, kun siivojamme leipoi ylijääneestä perunamuusista rieskoja, ja vastapaistetun leivän tuoksu leijui käytävillä. Ja kuinka onnellisia oppilaiden vanhemmat olivat, kun heidän lapsensa olivat leiponeet pullia vanhempainiltaan. Asioiden käsittely sujui sen jälkeen paljon leppoisammin, kun kiireiset vanhemmat olivat saaneet jotain hyvää suihinsa.
Uudessa testamentissa on useita kertomuksia siitä, miten Jeesus suhtautui ruokaan ja syömiseen. Hän ruokki nälkäisen ihmisjoukon, joka oli lähtenyt hänen perässään Gennesaretin järven toiselle puolen kuuntelemaan hänen opetustaan, vain viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Hänelle ihmisten nälkä ei ollut mikään mitätön asia, hän halusi tyydyttää tämän perustarpeen.
Jeesuksen elämän viimeisenä iltana yhdessäolo keskittyi ruuan ympärille. Hän oli lähettänyt oppilaansa hankkimaan lampaan juhla-ateriaksi. Jeesus oli selvästikin odottanut tätä hetkeä, sillä hän sanoi: - Minä olen hartaasti halunnut syödä kanssanne tämän pääsiäisaterian ennen kärsimystäni.
Tämä Jeesuksen viimeiseksi jäänyt ateria oli merkittävä myös siksi, koska hän silloin kehotti oppilaitaan tulevaisuudessakin aterioimaan yhdessä. Hän sanoi, että aterialla tapahtuva leivän ja viinin nauttiminen tarkoittaa hänen ruumiinsa ja verensä uhraamista ihmisten pelastuksen puolesta. Hän pyysi viettämään tällaista erityistä ateriahetkeä hänen muistokseen. Sitä kehotusta mekin olemme noudattaneet käymällä Pyhällä ehtoollisella.
Pian kuolemansa jälkeen Jeesus oli aterialla Emmauksen tien kulkijoiden kanssa. Kaksi murheellista oppilasta oli kulkemassa Jerusalemista Emmauksen kylää kohti puhellen viime päivien tapahtumista. Jeesus liittyi heidän seuraansa ja kysyi, mistä he niin innokkaasti keskustelivat. Niinpä hän selitti miehille kirjoituksia, että juuri näin niiden mukaan piti tapahtua. Oppilaat halusivat kuulla lisää ja kutsuivat hänet kanssaan syömään. Kun Jeesus sitten ilta-aterialla tutulla tavalla siunasi ruuan ja mursi leivän, niin matkatoverit äkkiä tunnistivat hänet. Heidän ateriaseuranaan oli Herra, jonka olivat luulleet jo menettäneensä!
Gennesaretin rannalla ylösnoussut Jeesus tapasi oppilaansa kalastamassa. Heiltä Jeesus kysyi: - Lapset, eikö teillä ole mitään syötävää? Kun he eivät olleet koko yön kalastettuaan saaneet saalista, niin Jeesus neuvoi heitä heittämään verkot veneen oikealle puolelle, ja sieltä kaloja nousikin runsaasti. Rannalla odotteli jo hiillos, jonka päällä oli kalaa ja leipää. Jeesus pyysi oppilailtaan lisäksi vasta pyydystettyjä kaloja ja kutsui sitten arkisesti: - Tulkaa aamiaiselle.
Nyt alkaneena kesäkautena meilläkin on monia tilaisuuksia yhteisten kahvi- tai ateriahetkien viettämiseen läheisten tai vähän vieraampienkin kanssa. Yhteisen pöydän ympärille kokoontuminen luo paljon iloa ja virkistystä - varsinkin nyt kun koronan aiheuttamat rajoitukset alkavat toivottavasti viimein helpottua.
Julkaistu Sydän-Hämeen lehdessä 9.6.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti