Näkemiin, lehitraot!

Salome marraskuussa 2017 Genesaretin järven rannalla

Toukokuussa 2017 Jerusalemissa

"Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani". Ps.16

Kaksi ja puoli viikkoa sitten sain viestin, jossa Salome kertoi, että N:n "poikalääkäri" oli lähettänyt hänet sairaalaan. Vastasin viestiin kevyesti, että hyvä, sittenhän sinut tutkitaan kunnolla. En osannut vielä ollenkaan huolestua. Salomen vointi huononi kuitenkin nopealla vauhdilla, ja viikko sitten hänet siirrettiin jo saattohoitoon.

Tänään 5. 3. 2018 Salome on saanut kutsun taivaan kotiin.

Olen ollut Salomen ystävä seitsemän vuotta. Voisi sanoa, että seitsemän pyhää vuotta. Meistä molemmista tuntui, että taivaan Isä itse oli etsinyt siskot toisilleen. Sanoohan hän: - Minä itse etsin lampaani.

Tapasimme Oronmyllyn heprean kurssilla kesällä 2010. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita ja kirjoittelimme koko talven. Kirjeistä täyttyikin sitten kokonainen mapillinen.

Ensimmäisen yhteisen matkamme teimme seuraavana vappuna Isoon Kirjaan hepreankurssille. Kielikurssimatkoja kertyikin sitten kymmenkunta eri puolille Suomea. 

Koska olimme molemmat kirjoittajia ja opiskelleet venäjää, olimme kahtena syksynä kirjoittamassa Suomen tietokirjailijoiden instituutissa Pietarissa.

Israelissa ehdimme käydä monena vuonna. Pisin matka oli talvella 2013, kun vietimme kuusi viikkoa Eilatissa. Vielä viime vuonna kävimme toukokuussa Jerusalemissa ja marraskuussa asuimme kaksi viikkoa Tiberiaassa. Silloin kiipeilimme huolettomina Galilean vuorilla ja istuskelimme Genesaretin rannassa ihaillen utuista järvenpintaa. 

Matkamme ovat olleet rukousmatkoja, jolloin olemme kantaneet läheistemme, oman maamme ja Israelin asioita Isämme käsiin.

Salome on ollut minulle sielunsisko, jonka huumori, nokkeluus ja rohkeus asiohin tarttumisessa ovat ihastuttaneet ja ilahduttaneet minua. Uskon ja hepreanopiskelun lisäksi kirjoittaminen ja maalaaminen on yhdistänyt meitä.

Tämä blogi sai alkunsa Eilatissa, kun ystävämme alkoivat pyytää, että kertoisimme, mitä meille siellä kuuluu. Blogin kirjoittaminen onkin ollut Salomelle rakas tehtävä. Hän on ollut tästä hyvin  innostunut ja miettinyt paljon tekstejään. 

Vielä vähän ennen kuolemaansa, hän alkoi puhua tyttärelleen, että "Magdaleena, iso paperi ja paljon sanoja". Tytär ei ymmärtänyt, mitä äiti tarkoitti, vaan soitti minulle kysyäkseen. Tiesin heti, että kyse oli blogista. 

Salome pyysi puhelimessa: - Loppukirjoitus!

Ja minä lupasin. Totta kai kirjoitan blogiimme loppukirjoituksen.

Salome haluaa siunata lukijoitamme ja sanoa: - Näkemiin!

Kun siunasin Salomen sairaalasta lähtiessäni Herran siunauksella, sanoin: - Näkemiin, lehitraot, rakas siskoni, taivaassa tavataan!

Siihen Salome vastasi: - Näkemiin, siellä me sitten karkeloidaan. Senhän, me tytöt, kyllä osaamme.

Yhtehenkö tulla saamme

tuolla puolen Jordanin,

autuaitten suureen joukkoon,

ikirauhan majoihin?

Yhtehen, yhtehen, pääsemmekö vielä kerran,

tuolla puolen Jordan-virran,

miss´ on rauha ikuinen.

Salome Oronmyllyn hepreankurssin retkellä Haukkavuorella 2014