Perheellämme on metsäpalstan keskellä mieheni rakentama laavu, joka on ollut monien retkien kohde. Usein olemme kulkeneet sinne vaivalloista polkua kahvi- tai eväskori käsivarrella.
Kaikki seitsemän lastenlastamme ovat sinne taapertaneet. Aina kulku ei ole ollut lapselle helppo, usein on jalka takertunut kivenkoloon, puunjuureen tai oksankarahkaan ja pieni vaeltaja on tuiskahtanut nenälleen. Taluttaja on ollut tarpeen, välillä matkaa on jatkettu turvallisen aikuisen käsivarrella.
Viimeviikkoisen vakavan allergiakohtauksen, tajuttomuuden ja sairaalassakäynnin jälkeen olen tuntenut itseni tuollaiseksi nokalleen nyykähtäneeksi kulkijaksi.
Mielessäni on pyörinyt monelle tuttu tarina Jeesuksesta ja yksistä jalanjäljistä hiekassa.
Olen myös hyräillyt vanhaa kirkkokuorossa laulamaani laulua Koko tien hän kanssain kulkee.
Liitän nuo molemmat tähän blogipäivitykseeni. Jospa niistä olisi rohkaisua myös jollekin toiselle.
Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla Jeesuksen kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisen näkymän kohdalla hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa; toiset olivat hänen omansa ja toiset Jeesuksen jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään tulivat esille, hän katsoi taakseen. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella hiekassa oli vain yhdet jalanjäljet. Hän myös huomasi, että toiset jäljet puuttuvat juuri niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta. Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi Herralta.
"Herra, kun päätin seurata Sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun Sinua eniten tarvitsin".
Luoja vastasi. "Rakas lapseni, rakastan sinua enkä milloinkaan hylkäisi sinua. Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, silloin minä kannoin sinua."
KOKO TIEN HÄN KANSSAIN KULKEE...
| Koko tien hän kanssain kulkee, Mitä muuta toivoisin, Epäilenkö rakkauttaan, Jok' on hellin lämpimin? Hän mun sielulleni antaa Taivaan rauhan autuuden. :,: Tiedän käyköön kuinka muutoin, Jeesus tekee parhaiten. :,: Koko tien hän kanssain kulkee Ahdingoissa auttelee, Elon leivällä hän ruokkii, Vaaran tullen rohkaisee. Ja jos vaivais jano rintaa, Rupeis jalka uupumaan, :,:Riemulähteet kalliosta uhkuis' niinkuin muinen vaan. :,: Koko tien hän kanssain kulkee, Rakkaus oi verraton! Viimein taivaan valtakuntaan Minut saattaa lepohon. Kun mä kirkkahana siellä Eteen lankeen istuimen: :,:Koko tien hän kanssain kulki Laulan silloin kiittäen. :,: |
HLV 262
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti