Aika on

Tiimalasi joka mittaa kuluvaa aikaa, mitä emme voi pysäyttää.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa, 
joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika istuttaa ja aika repiä maasta,
aika surmata ja aika parantaa,
aika purkaa ja aika rakentaa,
aika itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,
aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aika rauhalla.
                                      Saarn. 3

Aika on kummallinen asia. Vaikka emme pysty edes ymmärtämään sitä, olemme ajankulussa mukana koko elämämme ajan.

Aikaa voidaan tähytä taaksepäin menneeseen, elää tätä hetkeä tai kurottaa tulevaisuuteen - kristittyinä aikaperspektiivimme ulottuu ikuisuuteen asti.

Itselläni on 70. ikävuosi menossa. Koska syntymäpäiväni on heti vuoden alussa - kolme viikkoa vuoden vaihteen jälkeen - on vuoden alku minulle aina pitkä ajallinen hyppäys eteenpäin, kun sekä vuosiluku ja ikävuosien määrä lisääntyvät.

Aika on koko ajan liikkeessä, sen nopeus vain tuntuu vaihtelevan. Kun on paljon tekemistä ja elämä tuntuu mielekkäältä, se rientää ja suorastaan karkaa käsistämme. Itselleni kirjoittaminen, kuvien tekeminen ja heprean kielen opiskelu saa ajalle siivet sekään. Silloin syntyy suorastaan flow!
Joskus aika taas matelee niin vaikeasti, että kelloa pitää vilkuilla koko ajan.

Voimme liikkua ajatuksissamme ajassa edestaisin. Hetkessä voimme palata muistoihimme, tutkia historiaa tai penkoa juuriamme. Menneisyydestä löydämme myös itsemme idut, joista minuutemme vähitellen sitten kehittyi.

Tulevaisuuteen voimme kurkottaa odotustemme ja haaveittemme kautta. Siellä ovat myös pelkomme ja joskus tapahtuva kuolemamme.

Kun tapahtuu jotain isoa ja erityistä, aika tuntuu pysähtyvän. Näin olemme kokeneet rakastumisen, onnettomuuden, vakavan sairastumisen ja kuoleman hetkellä.

Tiimalasi joka virtaa päinvastaiseen suuntaan - kuplat nousevat ylös.
Paluu muistoihin, menneisyyteen?

Ystäväni Salomen kuolema sai minun aikani seisahtumaan. Katse kääntyi elettyihin yhteisiin kokemuksiin. Luin kirjeenvaihtoamme, selasin blogitekstejä ja etsin valokuvatiedostoista ystäväni kuvia. Tuntui, että suuri muutos elämässäni tarvitsi paljon tyhjää ja hiljaista tilaa ympärilleen. Halusin vain olla ja viipyä eletyissä hetkissä.

Tulevana lauantaina 14. 4. vietetään Salomen muistojuhlaa.

Olen kiitollinen elämäni hyvistä ja onnellisista hetkistä. Olen iloinen ystävyydestä ja sisaruudesta, jota olen saanut kokea, ja kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus sanoa ystävälleni sydämelläni olevat jäähyväiset.


" . . . ennen kuin hopealanka katkeaa, ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka sen on antanut." Saarn. 12.