Mitä meistä jää?

Ote yhdestä Elli-tädin rakkauskirjeestä

 Olen jatkanut sukukirjan tekemistä, kaivellut laatikoita ja tutkinut vanhoja papereita.  Talossa, missä asumme nykyisin puolet vuodesta, on asunut isomummuni sekä hänen seitsemän tytärtään. Yksi tyttäristä on ollut mummuni Hilja, mutta kuudesta muustakin siskosta löytyy vielä muistoja.

Elli-täti oli siskoista se, joka tarttui rohkeasti töihin, jotka vielä 1900-luvun vaihteessa perinteisesti kuuluivat miehille. Hän korjasi esim. kaivoa, mutta onnettomuudekseen kerran putosikin sinne. Se ei tyttöä haitannut, hänellä riitti energiaa iltamenoihin, jonne äiti ei olisi tyttöjä päästänyt. Ikkunasta pääsi kuitenkin näppärästi karkuun. Elli-täti meni naimisiin vasta 30- vuotiaana, mutta hänellä ehti olla monia "sulhasia". Laatikosta löytyikin nippu kuvia näistä poikaystävistä. Mielenkiintoisin löytö tuli vastaan jo vuosia sitten, kun remontoimme makuuhuonettamme, niin seitsemän Elli-tädin liisteröimän tapetin alta löytyi nippu seinään naulattuja rakkauskirjeitä, joista yksi vuodelta 1919 on kuvattuna yläpuolella. Kirjoittaja W. M. on Suomenlinnassa sotilaspalveluksessa ja kirjoittaa m.m. sisällissodasta ja espanjantaudin leviämisestä.

Kaikista siskoista ei ole jäänyt paljoakaan muistoja. Pienestä Helli Aurorasta, joka kuoli vain yhdeksän kuukauden ikäisenä, on vain isosiskon kirjoittama paperilappu, josta löytyvät Hellin tärkeät päivämäärät sekä nöyrä toteamus: Herra antoi, Herra otti, Herran nimi olkoon kiitetty.

Yksi sisaruksista, Linda, rakastui talossa olevaan Jussi-renkiin, joka oli kyllä talollista sukua, muttei kuitenkaan tyttöjen äidistä tarpeeksi varakas. Nuorien avioliittoajatusta ei hyväksytty. Mikä siis neuvoksi? Ei auttanut kuin ottaa kohtalo omiin käsiin. Avulias renkikaveri vei nuorenparin tavaroineen Hämeenlinnan asemalle, josta he sitten pakenivat junalla Helsinkiin. Siellä he sitten aloittivat oman elämänsä. Vasta myöhemmin heille lohkaistiin päätilasta oma tila, jonne he palasivat rakentamaan oman kotitalonsa.
Pikkusiskon kiusoitteleva piirros Jussi-rengistä, joka on jäniksen kyydissä, kertoo tapahtumien vauhdikkaasta kulusta omalla tavallaan. Jänis kuvaa Lindaa, joka vie Jussia mennessään! 

Kun kääntelin ja ihmettelin näitä vanhoja papereita, havahduin katsomaan sänkyni vieressä seinällä olevaa huoneentaulua, jonka pelastin poikani ja miniäni roskakasasta vuosia sitten. Taulu on miniäni mummon tekemä, mutta nuorenparin kodissa sille ei löytynyt paikkaa. Pyysin taulun itselleni ja lupasin palauttaa sen heille sitten, kun he sen haluavat. Nyt se on seinällä perhekuvan yläpuolella ja puhuu väkevää kieltään, siitä, kuinka Jumalan armo riittää sukupolvesta toiseen. Me tällä hetkellä elävät emme ole täydellisiä, mutta eivät nuo aiemmin eläneetkään tunnu olleen. Kuitenkin Jumalan ihmeellinen armo riittää sukupolvelta toiselle.
Joka aamu on armo uus.

Joka ainoan tuntee hän

Äitienpäivä Padankosken kansakoululla ehkä vuonna 1927

Joku tarkka blogin seuraaja on saattanut huomata, että päivityksien väli venähti hieman tavallista pidemmäksi. Koneeni nimittäin kuoli ylirasitukseen!
Tein innostuneena kahdesta suvustani Ifolor-kirjaa, lähetin ja siirtelin kuvia, kunnes kovalevy posahti, eikä kone enää suostunut käynnistymään. Tietysti suurin huoli oli siitä, mitä tärkeää ehkä olisi kadonnut. Onneksi apu löytyi, eikä mitään suurempaa onnettomuutta tapahtunut kuin muutaman päivän pakollinen nettipaasto.

Olen viime päivät tuijotellut vuosikymmenien takaisia valokuvia, joista olen pystynyt tunnistamaan ehkä pari-kolme ihmistä, mutta suurin osa on jäänyt tuntemattomiksi. Tuosta äitienpäiväkuvasta vuodelta 1927 löydän eturivissä ruutumekossa hymyilevän lettipäisen äitini. Huomaan, että muistutin kovasti häntä samanikäisenä. Mummuni puolestaan istuu kuvan oikeassa syrjässä toiseksi ylimmässä rivissä. Hänen polveensa nojailee pikkuenoni Kustaa, joka kaatui 1943 Maaselässä.

Kuvakirjaa tehdessäni minua ovat koskettaneet erityisesti kaikki ne ihmiset, joita en ole tuntenut. Olen hypistellyt kädessäni nipullista studiokuvia ihmisistä, jotka ovat pukeutuneet ajan kuosiin tyylikkäästi, mutta kenelläkään nykyään elävällä ei ole harmaintakaan aavistusta, keitä he ovat.

Sitten olen ajatellut, miten ihmeellistä on, että Jumala tuntee kuitenkin heistä jokaisen. Hänen silmissään kaikki elävät. Jumala ei unohda nimiä, eikä hylkää luotujaan. Hän vakuuttaa profeetta Jesajan kautta ( luvuissa 43 ja 54)  
Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.
Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky,
eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra sinun armahtajasi.

Jumala ei ainostaan tunne meitä nimeltä, vaan hän kutsuu jokaista yhtyteensä kulkemaan taivastietä täällä maan päällä ollessa. Kutsu on henkilökohtainen, sillä hänellä on meille jokaiselle ainutkertainen suunnitelma. Hän haluaa vetää meitä lähelleen ja tarjoaa matkalle rikasta ja kiinnostavaa elämää.    

Äitini Elli ja hänen veljensä Eino kuvattuna Tampereella lokakuussa 1917

Satatuhatta tähteä loistaa,

joka ainoan tuntee hän.

Joka perhosen nimeltä kutsuu

ja kukkasen pienimmän.

Ei ainutta tähteä, kukkaa,

voi Jumala unhoittaa.

Ja maailman kaikki lapset

hän helmaansa kokoaa.

                                                                Tuntematon

Lähde matkalle Israeliin!

Olen ollut tällä viikolla palaverissa, jossa suunnittelimme Israelin matkaa.
Hepreanopettajani, erityisopettaja ja muusikko Eija Helin Lahdesta veti jo tänä vuonna Pentti Holin kanssa  kevättalvella matkaa.  Pentti Holi on rovasti, mutta samalla myös erittäin kokenut opas, joka on asunut Israelissa ja ollut opastamassa siellä pari-kolme kertaa vuodessa.

Menneen kevään matkalla oli erikoisuutena Eijan aamulla pitämät 45 min.  vapaaehtoiset hepreantunnit, joissa opeteltiin kieltä matkalla eteen tulevia käytännön tilanteita varten. Koska hänen ryhmänsä oli varsin suuri, hän pyysi minut mukaan tulevalle matkalle opettamaan aivan alkeita.
Innostuin heti kovasti ajatuksesta.

Vielä ei varsinaista ohjelmaa ole lyöty lukkoon, mutta tässä jo etukäteistietoa, että voit ryhtyä miettimään, voisitko lähteä matkalle mukaan.

Israelin kiertomatka 

21.2.- 29.2. 2020

Matkanjohtajina
Eija Helin, p. 0400 205 486
Marja-Liisa Kuitunen, p. 0400 599 218

Aamuisin on tarjolla oppitunti heprean harrastajille.

Mukaan ovat toki tervetulleita myös he, jotka eivät harrasta hepreaa. 

Laulamme heprealaisia lauluja, tutustumme myös israelilaiseen elämänmenoon ja kulttuuriin. 

Tutkimme matkalla aimo annoksen Raamattua kertomusten tapahtumapaikoilla. 

Majapaikkoinamme ovat Jerusalem ja Välimeren rantakaupunki Natanya. 

Nyt on erinomainen tilaisuus tutustua Välimeren rannikkokaupunkeihin Nataniaan, Haifaan ja Tel Aviviin, joissa harvemmin vieraillaan.

 Matka osuu kevään kauneimpaan aikaan. Vuoret ja laaksot ovat saaneet vihreän nurmipeitteen, ja kukkakentät hehkuvat runsaassa väriloistossaan. Muuttolinnut kiiruhtavat suurina parvina pohjoista kohti.
Hinta 1680 €

Matkasta tulee lisää tietoa myös Pentti Holin holiway.fi sivuille.

Hänen hauskaan ja persoonalliseen opastustyyliinsä voi tutustua myös TV7 arkistossa ohjelmaan 

7 päivää Israelissa. 

Pentin elämänvaiheita Israelissa ja ajatuksia mm. maan turvallisuudesta voi katsella myös ohjelmasta Roihu Vieraana Pentti Holi.

Kirjoitan tänne myöemmin matkan tarkan ohjelman. 

Nyt on mahdollisuus kulkea maassa, missä Jeesus syntyi, eli, kärsi, kuoli, heräsi kuolleista ja nousi taivaaseen. Tähän maahan hän on vielä kerran palaava takaisin uskomme mukaan.

Olet lämpimästi tervetullut matkalle mukaan!

Marja-Liisa Kuitunen (Magdaleena) Jerusalemin Vanhan kaupungin muureilla

Täyttä hepreaa-päivä

 TÄYTTÄ HEPREAA-PÄIVÄ

17.9.2019

Luopioisten srk-keskuksessa

kello 10-15

Tutustumme heprean kirjaimiin ja luemme lyhyitä sanoja.

Harjoittelemme puhumista opettelemalla tervehtimään ja esittelemään itsemme.

Opettelemme selviämään pienissä käytännön tilnateissa.

Puhumme myös juutalaisesta kulttuurista,

leivomme ja valmistamme juutalaista ruokaa.

Opimme muutamia heprealaisia lauluja ja liikumme niiden tahdissa.

Vapaaehtoinen ruokaraha ja arpajaistulot tilitetään holokaustivanhustan tukemiseksi.

Ilm. ti 13.8. mennessä puh.0400 599218

TERVETULOA!

t. Maija Magdaleena ja Raija Liisa (kokki suoraan Israelista)

Nyt ei sada

"Pienten lasten puolesta, jotka nääntyvät nälkään" Val.2:19

Kulunut kesä on ollut täällä Hämeessä taas kovin kuiva. Tuntuu, että perunamaa pöllähtelee ja savinen porkkanapenkki halkeilee. Kuljeskelen iltaisin kastelukannu kädessä ja kääntelen huolestuneena kasvien ja kukkien lehtiä. Huokailen yhdessä luomakunnan kanssa, että tulisipa jo pian vettä.

Jeesus sanoo: "Antakaa te heille syötävää."

Ehkä tämän suomalaisen vähäsateisen kesän keskelle saapunut Patmoksen Pohjois-Korean todellisesta kuivuudesta kertonut lehti jysähti niin voimakkaasti. Lehdessä kerrottiin maan tilanteesta: koko vuonna ei ollut satanut pisaraakaan vettä. Joet ja puronuomat ovat lähes kuivuneet. Jos jossakin puron pohjalla on lätäkkö, ei ole pumppuja tai polttoainetta veden nostamiseen - tai sitten puuttuu nostoletku.  Tuleva viljasato on jäämässä minimaaliseksi.

Ulkomailta tuleva taloudellinen apu oli loppunut YK:n asettamien Pohjois-Korean vastaisten pakotteiden takia. Tietyt pankit olivat kieltäytyneet lähettämästä varoja maan humanitaariseen työhön.
Suomen Ulkoministeriö on jo vuosien ajan tukenut järjestöjen avustustyötä Pohjois-Koreassa. UM:n virkamiehet ovat kannustaneet Patmos Lähetyssäätiötä pohjoiskorealaisten auttamiseen. Tilanne maassa on nyt pahempi kuin vuosikymmeneen.

"Mutta raha kaiken hankkii." Saarnaaja 10:19

Kuivuuden ja huonojen sateiden vuoksi nälänhätä ulkaa 11 miljoonaa ihmistä. Nyt jo aliravitsemuksesta kärsii lähes puolet väestöstä. Valtion jakamia ruoka-annoksia on pienennetty 300 grammaan päivässä. Vaikeimmassa asemassa ovat kaikkein heikoimmat: lapset, odottavat äidit, sairaat ja vanhukset. Pelätään, että nälänhädän seurauksena miljoona ihmistä saattaa kuolla.

Patmos on jo toimittanut vehnää, ruokaöljyä, nuudeleita, pumppuja sekä peitemuovia pelloille. Ruoka-apu riittää loka-marraskuulle, ja uusi talven yli auttava avustuserä on lähdössä, kun vain tarvittavat varat sen lunastamiseen ovat valmiina.

Jos koet sydämessäsi pohjoiskorealaisten lasten hädän, voit ehkä rukoilla maan puolesta kuivuuden hellittämiseksi.
Voit osallistua myös Patmoksen kautta ruokakuormien lähettämiseen.
esim Nordean kautta FI1712573000508855
Viite 116975340925

"Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden rakkaus on lain täyttymys."

                                                                            Kuvat Patmoksen Pohjois-Korean avun tiedotuslehdestä