perjantai 6. syyskuuta 2019

Armo riittää


Kirjoitin edellisellä kerralla kilvoittelusta, joka on eräänlaista peiliinkatsomista ja oman olemisensa arviointia. Kun katsomme peiliin, niin sieltä ei löydykään täydellistä ihmistä, aina paljastuu tyhmyyksiä, laiminlyöntejä ja kaikenlaista, minkä olisi voinut tehdä toisin.

Raamatustakin löytyy - jopa Jeesuksen sanoin - kehotus täydellisyyteen: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." Mt 5:48  tai Pietari kirjoittaa 1. Piet. 1:"Onhan kirjoitettu. Olkaa pyhät, niin kuin minä olen pyhä." Sama ajatus löytyy jo Moosekselta, 3. Moos. 11.

Jumala siis tuntuu odottavan odottaa meiltä täydellisyyttä, mutta epätäydellisyys tulee vastaan kaikessa: ruumiissa, ajatuksissa ja teoissa.

Paavali joutui kamppailemaan erityisen ankarasti häpeällisen menneisyytensä kanssa. Kuitenkin hän sai kuulla Jumalan lohdutuksen: "Minun armossani on sinulle kylliksi, sillä voimani tulee esiin heikkoudessa." 1. Kor. 1.

Itse olen joutunut elämän isojen vaatimusten keskellä takertumaan Paavalin sanoihin, joissa kaiken tekemisen ja itsetunnon pohjaksi on löytynyt omaa itseä suurempi tuki: "Jumalan armosta olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha." 1. Kor. 15


Jumala katsoo meitä rakastavasti, vaikka olemme keskeneräisiä. Hän näkee meidät omina rakkaina lapsinaan Kristuksen pelastustyön puhdistamina. Vaihtokauppa Jeesuksen kanssa kannatti.
Me luovutimme Jeesukselle omat syntimme ja puutteemme, hän antoi meille oikeuden ja rohkeuden tulla täydellisinä Isän eteen.

Siirrytään risuaidan varjosta suoraan eteenpäin!













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti