Olen käynyt läpi yskimiset, niistämiset ja vilunpuistatukset. Olen heilahdellut unen ja valveen rajamailla, suurimman osan ajasta nukkunut.
Välillä on mielessäni käväissyt maailmaa ravisuttava coronavirus: kuinka helposti voi saada näkymättömän vihollisen -viruksen - kimppuunsa, kuinka pelottavaa sen leviäminen on niillä seuduilla, joilla se on jo saanut jalansijan, ja mistä siihen löytyisivät tepsivät lääkkeet.
Tähän mennessä on uutisoitu 34 000 sairastuneesta, joista suurin osa on toki Kiinassa. Sieltä lähetetty kansainvälisten uutistoimistojen materiaali on ollut puistattavaa. Arveluksi jää, minkälaiset olosuhteet ovat nopeasti pystytetyssä sairaalassa, jonka sisälle ulkopuoliset eivät pääse. Mustia ruumispusseja työntävien puskutraktoreiden kuvat kauhistuttavat, ja tieto kuolleiden varastoimisesta maanalaisiin luolastoihin, tuntuu pahalta.
Epidemiat paljastavat, kuinka haavoittuva globaali maailmamme on. Maailman toiselta puolelta lähtenyt sairaus ei enää olekaan vain muiden ongelma, vaan se tulee nopeasti lähelle.
Mietin ystävääni, joka tänään lähtee syntymäpäivämatkalle Kauko-Itään miehensä kanssa. Hänen puheissaan on vilahdellut useamman kerran huoli coronaviruksesta. Ajattelen tytärtäni, joka on lähdössä nuorten ryhmän kanssa Ranskaan, sillä sinnekin viruksen lonkerot ovat jo ylettäneet. Jostakin luin, kuinka virukset voivat siirtyä ilman kautta satakin metriä ja löytyä pinnoilta pisaratartuntana.
Pelko ja huoli ovat vihonviimeinen asia, jonka vallassa kristityn ihmisen ei sovi pyöriskellä. Toki huolehtiminen puhtaasta syömisistä ja juomisista sekä käsihygieniasta on järkevää itsestä ja toisista huolehtimista, se auttaa normaalisti jo paljon.
Perheessämme kerrotaan ikivanhaa sukutarinaa mummostani, Hiljasta (synt. 1888), joka oli nuorena tyttönä lähetty naapurikylään kouluun. Hilja asui ankaran Milka-tätinsä luona, joka pakotti hänet rokkoa sairastavien lasten kanssa saunaan. 14-vuotias Hilja vastusteli: - En mene, minä en halua rokkoa!
Silloin Milka-täti sanoi: - Ei rutto rupee, eikä tauti tartu, ellei se ole Herran sallima.
No, ei Hilja saanut rokkoa, mutta ei hän kauaa tainnut saunassa rokkolasten kanssa viipyäkään.
Tähän varmaankin sopii loppuun virren 552 ensimmäinen säkeistö:
Mua siipeis suojaan kätke,
oi, Jeesus, Herrani,
suojassas suo mun olla,
jos kuinka kävisi.
Sä kaikeks tule mulle
valollas, neuvoillas,
suo joka päivä elää
mun yksin armostas.
Lina Sandell 1865
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti