sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Valonkantajia

Näin äitienpäivän aikaan mietin omaa äidin- ja mummin rooliani.  Koska en ole enää aikoihin olla huolto- ja hoitovastuussa, ja katraan nuorimmainenkin täyttää tänä vuonna jo 10, niin mikä on tärkein tehtäväni?

Luuk. 18:1 antaa äitien ja mummien tärkeästä tehtävästä vinkin. Jeesus kertoi heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla lannistumatta. 

Jeesus kertoi tarinan leskivaimosta, joka oli asioineen jatkuvasti tuomarin kimpussa niin, että tuomari aivan kyllästyi. Lopulta tuomari otti lesken asian vakavasti, koska hän ei jaksanut enää lesken pyyntöjä. 

Hän lopettaa kertomuksensa sanoihin: - Eikö sitten Jumala hankkisi oikeutta valituilleen, kun nämä yötä päivää huutavat häntä avukseen. Viivyttäisikö hän heiltä apuaan?

Esirukoilja on eräänlainen valonkantaja, joka tuo Jumalan valoa ympäristöönsä. Vaikka kantamamme rukouksen tuikku olisi kuinka pieni, se on kuitenkin pimeässä loistavaa valoa! 

Suurin vaara esirukoustehtävässä on väsyminen. Silloin helposti syntyy tappion ja epäonnistumisen tunne, joka vaikuttaa masentumiseen ja epäilykseen uskon todellisuudesta.


Monesti olemme epävarmoja siitä, kuinka kauan meidän on rukoiltava. Pitääkö meidän vain jatkaa, vai voisimmeko lopettaa ja luottaa siihen, että kun on rukoiltu, niin asia on laskettu Jumalan käsiin.

On vain yksi vastaus, rukoile niin kauan, kuin olet saanut vastauksen, tai että olet saanut varmuuden, että vastaus on tulossa! Kun elää rukouselämää Jumalan lähellä, silloin elää jo asioiden näkemisessä. Olemme saaneet Jumalalta uskon lahjaksi. Silloin sydämemme voi levätä Jumalan lupauksissa. Silloin voimme jo iloita!


Iloista äitienpäivää kaikille, jotka ovat äitejä ja kaikille muille valonkantajille, jotka rukoilevat hyvää läheistensä elämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti