tiistai 17. maaliskuuta 2015

Ora et labora

Latinalainen lause "Ora et labora" liittyy aina minun mielessäni Lutheriin. Miellän juuri hänen lausuneen tuon lentävän sanonnan "Rukoile ja tee työtä." Tarkistin asian Googlesta ja siellä lauseen alkuunpanijaksi on kuitenkin kirjattu munkki Benedictus Nursialainen, jonka tiedetään eläneen vuoden 500 tienoilla. Hän painotti luostarissaan laupeudentyötä ja sivistystä, enemmän kun mietiskelyä ja asketimia.
Ehkäpä Luther myöhemmin elvytti tämän varhaisen munkkiveljensä hyvät aatteet, koska lause yhdistyy niin selvästi myös häneen.
Magdaleenan perheeseen kevään tuoma valo on antanut valtavat voimat 'laaborata' ja varmasti myös 'oorata' heidän kaksikerroksisessa omakotitalossaan. Tsemppiä vaan sinne teille - kummallekin. Minä otan haasteen vastaan tuosta sisäisen minän siivoamisesta ja remontoinnista. 

Liitän tarinaani kuvan tästä ehkä maailman kuuluisimmasta taulusta. Kuvan olen ottanut lasin läpi ja siksi se on vähän sumuinen. Sen on maalannut ranskalainen Millet-niminen taiteilija 1800-luvun puolivälissä. Hän maalasi usein talonpoikaisväestöä, ja teki sen suurella kunnioituksella. Tämän taulun nimi on 'Iltakellot'.
Kun kuvan henkeen paneutuu, voi miltei kuulla kellojen kuminan.

Keskuudessamme on yhä valtaisa joukko ihmisiä, jotka todella toimivat näin - tekevät työtään rukoillen.
Tämä kuva on kuitenkin kunnianosoitus niille kahdelle suomalaiselle lähetystyöntekijänaiselle, jotka ammuttiin taksiin syksyllä Afganistanin Haratissa. Lähetystyön hintalappu voi jopa tässä ajassa ja oman maamme kansalaiselle - olla näin iso.

Näin näistä uhreista otetun valokuvan helmikuun lopun naistenpäivillä Ryttylässä, päärakennuksen kellariin perustetussa lähetysnäyttelyssä. Kuvassa hymyili kaksi 40-50 vuotiasta naista - nuoria siis ja rohkeita. Usko Jeesukseen oli saanut heidät lähtemään, vaikka vaarat olivat tiedossa. Onnellisen näköisten naisten valokuvan edessä paloi kynttilä - erotuksena kaikista muista lähetystyöntekijöistä, joiden kuvia, työnsä äärellä, oli koottu kaikilta maailman kolkilta näihin kellaritiloihin.

Sanasta marttyyri tulee ensinnä mieleemme varmaan Stefanus, sitten Rooman vainot - tai oman aikamme ääri-islamistit ja heidän suorittamansa itsemurhaiskut. Meillä täällä turvalliseksi mielletyssä Euroopassakaan ei tilanne enää näytä olevan mitenkään ruusuinen. Mutta maailmalta tulevat vainottujen luvut ovat kerrassaan pöyristyttäviä. Tällä hetkellä elää 200-300 miljoonaa kristittyä suoranaisen vainon alla. Nigeriassa ja Egyptissä on tuhottu tuhansia kirkkoja ja Irakissa tapahtuu hirveitä.

Mitä meidän kaiken tämän keskellä kuuluu tehdä?

Samaa kuin aina ennenkin: Ora et labora! Meistä kaikista ei kuulu tulla lähetystyöntekijöitä tai muita humanitäärisen työn tekijöitä kehitysmaihin, ei lääkäreitä tai sairaanhoitajia ebola-alueille --- mutta rukoilla me kaikki voimme, ja se on myös meidän velvollisuutemme, koska vaino on tullut ja tulee enevässä määrin keskuuteemme jäämään. Sen tiesi Jeesuskin jo 2000 vuotta ennen omaa aikaamme. Hän sanoi seuraajilleen: 
" Ei ole palvelija Herraansa suurempi. Jos he ovat vainonneet minua, niin he teitäkin vainoavat;  jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne". ( Joh. 15; 20)




1 kommentti:

  1. Kiitos sanoistasi. Otetaan kirjoittamasi lauseet vakavasti. Aika on lyhyt. Rukoillaan ja tehdään työtä.
    Debora.

    VastaaPoista