Miltei viisivuotiaan tyttärentyttäreni mummilassa olevassa pikkuisessa nojatuolissa pitää majaa hänen ja mummin ikioma yhteinen aapinen. (Iloinen Aapinen vuodelta 1990). Sitä kuuluu lukea aina kun ollaan mummilassa; vuoroon lukee mummi, vuoroin lapsonen.
Kuvassa kettu lausuu pilkkarunon Pökö Päälle ja runo tekee tehtävänsä.
Mutta mummi - konkari -
kansakoulunopettaja osaa tehdä ko. aiheesta kysymyksen: "Mitähän on tapahtunut tätä ennen"? Selviääkin, että PÖKÖ on juuri tätä ennen itse keksinyt ikävän pilkkarunon ketusta : "Kettu, lettu, takkuhäntä, kuono niin kuin pyörön mäntä."
Niin - ja kuitenkin nyt parkuu Pökö...Mmm. Sitä saa mitä tilaa...niinkö?
Muistan kuulleeni jossakin seuraavan mietelauseen, joka sopii hyvin myös tähän satuun:
" SINÄ voit hyvin, kun kukaan ei voi pahoin. Siis auta minkä voit.
Joulun alla, kirjamessuilla, saatiin kuulla mitkä kirjat myyvät Suomessa juuri nyt parhaiten.
Yllätys, yllätys: Vastaus oli: Hyvinvointikirjat. Muutaman vuoden takaiset amerikkalaiset self-help-kirjat, joissa sinulle vakuutettiin, että 'olet hyvä tyyppi' tai 'miten osoitan rakkautta itselleni' - eivät enää myy, vaan nykyiset kotimaiset hyvinvointikirjat opettavat etsimään omat tunteensa, omat vahvuutensa ja opettavat ensisijaisesti... elämään h i t a a n p a a elämää. Näiden kirjojen kirjoittajien yhteisnimi onkin leikillisesti "Hidastajat".
1980-luvulla vaikutti maassamme 'stressitohtori' - yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri, kirjailija Pertti Pakarinen. (kuoli v.1998). Hän taisi olla liki ensimmäinen, joka kiinnitti potilaittensa huomion siihen, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus - että terve sielu elää terveessä ruumiissa ja päin vastoin. Hänen silloin ilmestyneiden kirjojensa nimetkin ovat puhuttelevia: "Älähän hättäile" , "Me mököttäjät", "Päreenpolttajat" jne. Hänen kirjansa olivat siis todellisia stressin aapisia aikuisille.
Emme Magdaleenan kanssa olleet kuitenkaan koskaan kuulleet, että hän on kirjoittanut myös kirjan, jonka nimenä on: "Supervaimon käyttöohje". Siitäkös olisi hyötyä vielä meidänkin aikamme vahvojen naisten maailmassa. Aloimme vimmalla etsiä sitä divareista. Saapi nähdä löydetäänkö ja kenen käsiin se kuljetetaan: omiinko vai aviomiestemme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti