torstai 16. helmikuuta 2017

Me mököttöjät.

Miltei viisivuotiaan tyttärentyttäreni mummilassa olevassa pikkuisessa nojatuolissa pitää majaa hänen ja mummin ikioma yhteinen aapinen. (Iloinen Aapinen vuodelta 1990). Sitä kuuluu lukea aina kun ollaan mummilassa; vuoroon lukee mummi, vuoroin lapsonen.
Kuvassa kettu lausuu pilkkarunon Pökö Päälle ja runo tekee tehtävänsä.

Mutta mummi - konkari -
kansakoulunopettaja osaa tehdä ko. aiheesta kysymyksen: "Mitähän on tapahtunut tätä ennen"? Selviääkin, että PÖKÖ on juuri tätä ennen itse keksinyt ikävän pilkkarunon ketusta : "Kettu, lettu, takkuhäntä, kuono niin kuin pyörön mäntä."
Niin - ja kuitenkin nyt parkuu Pökö...Mmm. Sitä saa mitä tilaa...niinkö?

Muistan kuulleeni jossakin seuraavan mietelauseen, joka sopii hyvin myös tähän satuun:
" SINÄ voit hyvin, kun kukaan ei voi pahoin. Siis auta minkä voit.

Joulun alla, kirjamessuilla, saatiin kuulla mitkä kirjat myyvät Suomessa juuri nyt parhaiten.
Yllätys, yllätys: Vastaus oli: Hyvinvointikirjat. Muutaman vuoden takaiset amerikkalaiset self-help-kirjat, joissa sinulle vakuutettiin, että 'olet hyvä tyyppi' tai 'miten osoitan rakkautta itselleni' - eivät enää myy, vaan nykyiset kotimaiset hyvinvointikirjat opettavat etsimään omat tunteensa, omat vahvuutensa ja opettavat ensisijaisesti... elämään h i t a a n p a a elämää. Näiden kirjojen kirjoittajien yhteisnimi onkin leikillisesti "Hidastajat". 

1980-luvulla vaikutti maassamme 'stressitohtori' - yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri, kirjailija Pertti Pakarinen. (kuoli v.1998). Hän taisi olla liki ensimmäinen, joka kiinnitti  potilaittensa huomion siihen, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus - että terve sielu elää terveessä ruumiissa ja päin vastoin. Hänen silloin ilmestyneiden kirjojensa nimetkin ovat puhuttelevia: "Älähän hättäile" , "Me mököttäjät", "Päreenpolttajat" jne. Hänen kirjansa olivat siis todellisia stressin aapisia aikuisille.
Emme Magdaleenan kanssa olleet kuitenkaan koskaan kuulleet, että hän on kirjoittanut myös kirjan, jonka nimenä on: "Supervaimon käyttöohje". Siitäkös olisi hyötyä vielä meidänkin aikamme vahvojen naisten maailmassa. Aloimme vimmalla etsiä sitä divareista. Saapi nähdä löydetäänkö ja kenen käsiin se kuljetetaan: omiinko vai aviomiestemme?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti