Täällä ollaan, Tiberiaksessa. Olemme olleet jo kokonaisen viikon. Aika on mennyt nopeasti, koska opeteltavaa on ollut paljon. Onneksi tapasimme jo Ben Gurionin lentokentän vessassa naisen, joka alkoi kysellä, minne olimme menossa. Selvisi, että samaan paikkaan! Tästä Deborasta tulikin meille verraton apu, koska hän oli ollut talossa aikaisemmin useita jaksoja. Niinpä hän pystyi kertomaan meille, missä sijaitsevat ruokakaupat ja vihannestori, neuvomaan bussien numerot ja aikataulut. Paikalliset seurakunnat olivat hänelle tuttuja, ja parissa olemme jo ehtineetkin vierailla.
Korkean mäen huipulla olevan talomme ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta asunnostamme, koko olohuoneen seinän levyisestä ikkunasta, puhuttelee meitä Gennesaret
- päivisin kaikessa paisteessaan ja illalla kuun hopeisessa hohteessa.
Kuvassa järvemme varhaiselta, vielä hieman sumuiselta aamulta.
 |
Nyt ovat matkan tapahtumat vielä niin lähellä "omaa nokkaamme", että niistä on paras kertoa vasta takakäteen. Usein vasta jälkeenpäin ymmärtää, mitä tästä kaksi viikkoa kestävästä elämänjaksosta tulee mieleemme jäämään, mitä arvokasta se jättääkään syvälle sydämeen.
Kun aamuin, illoin tuijotamme tuota järveä, jolla niin monet Jeesuksen ihmeteot todella ovat tapahtuneet, nousevat jo kouluajoilta tutut evankeliumien kertomukset aivan tuoreina tajuntaamme.
Mutta entisten matkojeni muistona tuon tähän nyt erään tapauksen perheemme jo 20 vuotta sitten tapahtuneelta matkaltamme tälle samalle järvelle.
Olimme kiertomatkalla, omatoimisella sellaisella, kahden muun uskisperheen kanssa. Mukanamme oli yhteensä seitsemän lasta ja kuusi aikuista. Kun huoneita ei riittänyt koko konkkaronkalle, päätti nuoriso hilata patjansa ja tyynynsä kolmikerroksisen, tasakattoisen majatalon katolle. He päättivät nukkua siis siellä. Ulkona ei ollut öisin liian kuumaa (sisällä oli), eikä siihen vuodenaikaan ollut edes hyttysiä.
Tähtikirkas yö kaareutui lastemme ylle - taivaanrannasta sen toiseen ääreensä - ja aamuvarhaisella aukeni Gennesaret silmien heidän silmiensä alla kirkkaan hohtavana hopeisena, silmänkantamattomana mattona. Oli siinä pyhyyttä kerrakseen. Ikänsä he muistavat sen.
Alakuvassa Tiberiaksen kaupunkia. Taustalla jälleen utuinen järvi.
|
|
Jumalan lupaus matkailijalle:
Jesaja 41: 9-10
Herra sanoo: " Sinä olet minun palvelijani, minä olen sinut valinnut,
en sinua väheksynyt - älä pelkää, minä olen sinun kanssasi."
Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi.
Minä vahvistan sinua,
minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni."
|
t
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti