Olopäivillä

Seurakunnassamme on järjestetty jo vuodesta 1972  Olopäiviä.
Päivä tarkoittaa useamman tunnin mittaista keskellä päivää tapahtuvaa kokoontumista, jonne vanhemman väen on helppo tulla. Päivään osallistuminen on toki nuoremmillekin sallittua, jos se vain aikatauluun sopii.
Olin eilen mukana Pälkäneen Seitsyen leirikeskuksessa tällaisessa Olopäivässä. Päivä alkoi lipunnostolla ja pihamaalla tapahtuvalla aamuvoimistelulla. Sisällä aamu jatkui pastori Juha Kankariston pitämällä hartaudella. Hän piristi läsnäolijoita tekemällään musiikkivideolla, jossa hän itse esiintyi pitkätukkaisena, käkkäräpäisenä kitaristina. Se huvitti kuulijoita, koska muutos papin nykyiseen asialliseen hahmoon oli melkoinen.

Seuraavaksi kuulimme paikallisen kasviasiantuntijan esityksen Pälkäneen ja Luopioisten alueen kasveista. Ihmisiä kiinnostavat aina erikoisuudet. Luopioisista löytyykin Kukkia-järvestä ormio-niminen vesikasvi sekä Pälkäneeltä Kanadasta kotoisin oleva sammakonkello. Molemmat kasvit ovat erittäin harvinaisia.


Lauluhetkessä lauloimme kanttori Ritva Huomon johdolla virsikirjan uusia raikkaita ja sykähdyttäviä  virsiä kuten irlantilaista alkuperää olevan 923 Silmäni aukaise, Jumalani, kaikki muu turhaa on rinnallasi.

Päivään sisältyi vielä mietiskelypolun kiertäminen. Polun pysäkeillä pysähdyttiin miettimään tekijöitä, joilla voisi vaikuttaa omaan hyvinvointiin huomaamalla hyviä ja myönteisiä asioita.
Sisätiloissa oli mahdollisuus myös ovikoristeen askartelemiseen.
Ja Olopäivän ruoka ja kahvileipä olivat tietysti aivan erinomaisia! 

Kuuntelemme puhetta paikallisista kasveista.

Olopäivät-organisaatio liittyy seurakunnan diakoniatoimintaan, josta diakoniatyöntekijät Päivi Giren ja Virpi Kangasniemi kertoivat pitämällä leikkimielisen tietokilpailun. Diakonian pohjana on Jeesuksen esimerkki siitä, miten hän kohtasi ihmisiä. Viime sunnuntain aiheena oli kirkossa Lähimmäinen ja Jeesuksen kertoma vertaus rosvojen hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta miehestä Jerikon tiellä. Vertaus puhui siitä, miten kaikki rodusta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta ovat lähimmäisiämme. Vaikka seurakunnassa diakoniatyötä varten on erityisiä diakonissan ja diakonin virkoja, kirkkolain mukaan diakoniatyö kuuluu myös seurakuntalaisille. Myös heidän tehtävänsä on pitää silmänsä auki ja seurata lähiympäristönsä puutetta ja hätää.

Virkistystä tuotti myös Seitsyen leirikeskuksen kaunis luonto. Kuva saunarannasta

Upea ajanjakso olla elossa

Teoreettinen fyysikko Stephen Hawking joka kuoli tämän vuoden maaliskuussa sairastettuaan kehoa runtelevaa ALS:ia, on lausahtanut joskus: - Upea ajanjakso olla elossa!

Hawkingin sanat ovat tänä kesänä vähän väliä pulpahtaneet mieleeni, kun olen iloinnut kuluneen KESÄN kuumista päivistä, lämpimistä vesistä ja iltojen leppeydestä ja valoisista öistä.
On tuntunut mahtavalta nauttia lähes neljä kuukautta kestäneestä  "lomasta". Vielä pari päivää sitten lämpömittari hipaisi hellerajaa, ja hulmuava kesämekko ylläni ulkoilutin koiraani illalla pitkin kylätietä.
Se oli onnea se!

Nyt kuitenkin lähestytään jo aikaa, jolloin kesä pitää hyvästellä.
Muistikirjani sivulta pomin Maaria Leinosen runon:



Kun kuljet tässä päivässä
tässä maisemassa
vielä tässä maisemassa,

pane muistiin apilaniityt
ja lammet lumpeineen
ja sydämen kaikki laulut
ja usko huomiseen.






 Ikkunani edessä olevassa peltonotkossa on koko kesän asustanut kaksi kurkea. Joka aamu olen herännyt niiden karheaan huuteluun. Kurjista on tullut niin tuttuja, että ne ovat lähes kesyyntyneet. Ainakaan ne eivät pelkää, kun ohitan koirani kanssa ne muutaman metrin päästä.
Nyt niiden huudot ovat muuttuneet kovaäänisemmiksi ja vaativiksi, varmaan ne kutsuvat muita  ottamaan ne mukaan kurkiauraan muuttomatkalle.

- Minun tulee kurkia ikävä, sanoin miehelleni eräänä aamuna.
- Sano se niille, mieheni vastasi.
- Ai, että sanoisin semmoista! hämmästyin. Ehdotus kuulosti vähän pöhköltä.
Tänä aamuna kuitenkin kurkien taas huutaessa hiivin hiljaa niitä lähemmäksi ja sanoin: - Minun tulee teitä ikävä. Tulkaa ensi keväänä takaisin!
Kun olin saanut sanat suustani, kyyneleet nousivat silmiini. Olin kosketettu siitä, että saatoin rakastaa niin kovasti kurkiakin.
Luonnon seuraaminen on valtavan suurta lahjaa. Kiitos Luojalle kurjistakin!

Heprean kirjaimia ja kanakeittoa

 Viime lauantaina 18. 8. vietimme Luopioisten seurakuntakeskuksessa Täyttä hepreaa-päivää.
Paikalle saapui 14 innokasta opiskelijaa ihmettelemään hepreankielen salaisuuksia.

Päivää saattoi kutsua heprean kielikylvyksi tai nykyaikaisesti monialaiseksi oppimiskokonaisuudeksi, sillä päivä sisälsi monia erilaisia elementtejä.

Valitsimme aluksi itsellemme heprealaiset nimet ja kirjoittelimme omaa nimeä mallin mukaan. Siinä jo hieman tutustuimme kirjoitus- ja lukusuuntaan.

Tutustuimme hepreankielen kirjaimiin: 22 konsonanttiin ja erilaisiin vokaalimerkkeihin. Koska heprealaiset painokirjaimet poikkeavat paljon käsikirjoituksesta, molempien opiskelu olisi ollut yhtenä päivänä mahdotonta, ja niin keskityimme käyttämään käsikirjaimia.

Tavailimme lyhyitä tavuja, joissa vokaali oli merkitty paikalleen konsonantin lisäksi.
Katselimme myös heprankielistä lastenkirjaa sekä ihanaa Uutta testamenttia, jossa hepreankielisen sivun vierestä löytyy suomenkieleinen teksti.

 Opettelimme puhumaan hepreaa pienissä keskusteluissa mm. vaihtamalla tervehdyksiä ja tutustumalla hepraksi.

Kerroin kurssilaisille nykyheprean synnystä ja sen luojasta Eliezer Ben-Jehudasta, joka oli melkoisen fanaattinen persoonallisuus. Hänhän vaati vaimoltaan lupauksen, etteivät heidän lapsensa saisi kuulla mitään muuta kieltä kuin hepreaa. Niinpä heidän lapsistaan tuli ensimmäiset hepreaa puhuvat lapset 2000 vuoteen!

Lauloimme Viisikielisestä heprealaisia lauluja.  On mukavaa, että sieltä löytyy viisi laulua, joista neljässä on hepreankielinen teksti mukana.

Paljon etukäteen valmistelemiani asioita jäi käymättä läpi, sillä juutalaisen ruuanlaitto lohkaisi päivästä hieman liiankin suuren osan.
Olin tosin aloittanut jo edellisenä iltana juutalaisen "penisilliinin" eli juutalaisen kanakeiton keittämisen, mutta sen viimeistely tarvitsi spagettia ja matzopallojen valmistuksen.
Pitaleipien paistamisessa seurakuntakeskuksen iso uuni ei ollut aluksi yhteistyöhaluinen, mutta onneksi paistaminen  rupesi kuitenkin sujumaan.

Pitaleipien täytteeksi valmistettiin jugurttiin sekoitettua tomaatti- ja kurkkusalaattia.
Lisämausteena pitaleipiin maistelimme Israelista tuotua kirpeäksi maustettua taatelisiirappia, joka antoi pitaan mukavan lisämaun.







Lopuksi asetuimme syömään kanakeittoa pitkän pöydän ääreen. Luin juutalaisen ruuansiunauksen ja psalmista 137 Jos minä unohdan sinut Jerusalem, niin unohda sinä minun oikea käteni, takertukoon kieleni kitalakeen, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani. 
Nämä  sanat luetaan aina, kun leivästä on haukattu ensin oliivinkokoinen palanen. 

Joimme päivän päätteeksi israelilaista neskahvia ja söimme palan juutalaista omenapiirakkaa.

Päivästä jäi hyvä maku suuhun, iloinen mieli ja haave siitä, että päivän voisi toteuttaa vielä toisenkin kerran.
Ainakin valmista oppimateriaalia jäi käymättä läpi puoli rullaa.

P.S. Holokaustivanhuksille kertyi ruokarahasta ja arpajaisista yhteensä 255 euroa, jotka tilitän Netzer Israel-tilille.

Psalmiterapiaa

Tapasin Orolla saunareissulla erään naisen, jota kutsun tässä päivityksessä vaikkapa Elinaksi.
Tämä Elina oli laulanut samana iltana illanvietossa salissa pianon säestyksellä mielestäni oikein kauniisti ja eläytyen. Kiittelin häntä laulusta.

- Etpä uskoisi, Elina sanoi, ja kietoi saunapyyhettä hiustensa ympärille. - Vielä muutama vuosi sitten en olisi millään uskaltanut laulaa toisten edessä.
- Kuinka niin? ihmettelin
Elina istahti laiturille ja minä siihen hänen lähelleen.  Hän alkoi kertoa: -  Olin joutunut työelämässä niin koville, että sairastuin burn outiin, enkä jaksanut tehdä mitään. Olin vain kotona, mieleni ei tehnyt minnekään. Kotini oli eräänlainen vankila, jossa minun oli kuitenkin turvallista olla.
Sitten eräs tuttava, joka oli kuullut minun laulavan, alkoi pyytää, että tulisin laulamaan seurakunnan Sanan- ja rukouksen iltaan.
Samoin etten tulisi missään tapauksessa.
Tuttava kuitenkin jatkoi pyytämistään niin kauan, että minun oli lopulta pakko mennä.
Kun lauloin, en uskaltanut katsoa ollenkaan yleisöä, vaan puristin paperia rystyset valkeina.
Sitten tuttava pyysi toisen kerran, ja uudelleen kieltäydyin. Hän sai kuitenkin taas minut suostuteltua, ja nyt laulaminen oli jo vähän helpompaa. Näin jatkui kerta toisensa jälkeen.
Samaan aikaan tuttava kutsui minut luokseen ja piti minulle psalmiterapiaa.

-Psalmiterapiaa! minä huudahdin. - Mitä se semmoinen oikein on?
Elina nauroi ja jatkoi: - Kun tuttavani huomasi, kuinka väsynyt olin, hän sanoi, että voisin pötkötellä hänen sohvallaan kaikessa rauhassa ja kysyi, voisiko hän lukea minulle psalmeja.
Eihän minulla ollut mitään sitä vastaan, tuntui mukavalta vain maata ja kuunnella hänen lukemistaan.
Lopulta kävi niin, että kun menin hänen luokseen, heittäydyin jo heti pitkälleni sohvalle, ja huudahdin, että: psalmeja, psalmeja!

Nauroimme molemmat. Psalmiterapia kuulosti niin mukavalta.

- Niin minä sitten paranin väsymyksestä ja jännittämisestä, Elina sanoi. - Ja nyt minä uskallan laulaa ja todella tykkään siitä.

Psalmista 104

Ylistä Herraa, minun sieluni!

Herra minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!

Sinun vaatteesi on kirkkaus ja kunnia,

valo ympäröi sinut kuin viitta. 

Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

ja tehnyt salisi vetten keskelle.

Sinä otat pilvet vaunuiksesi

ja kuljet tuulten siivillä.

Kuvat:Magdaleena

Koulutielle

 Olin sunnuntaina nuorimman lapsenlapseni 7-v synttäreillä. Vaikka koulun aloittajia on riittänyt perheestämme usealle  syksylle, niin suvun kuopuksen kouluunlähtö sykähdyttää nyt mummia erityisesti.

Viime sunnuntain HS:ssa haastateltiin kolmea koulunsa aloittavaa lasta, Avaa, Sisua ja Pauliinaa, sekä paria tutkijaa, jotka toivat näkökulmansa siihen, millaisessa maailmassa 7-vuotiaat nyt elävät, ja minkälainen tulevaisuus on heitä odottamassa.

Lasten ikäluokasta n. 65 % lapsista lähtee aamuisin kodeista, joissa on kaksi aikuista.

Hieman vähemmän kuin 80 % ikäluokasta kuuluu kirkkoon tai muihin kristillisiin yhteisöihin. 20 % lapsista on uskonnottomia. Islaminuskoisten osuus ikäluokasta on reilun puolen prosentin luokkaa.


- Tulevaisuus on sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen, Pauliina sanoo.

Millaisia ovat 7-vuotiaitten haaveet? Millaisina aikuisina he itsensä näkevät.
Haastatellut Ava ja Sisu haaveilevat laulajan urasta ja kuuluisuudesta. Kumpikin haluaa talon ja yhden tai useamman koiran. Pauliinan ammattitoive on erilainen: hän haluaa olla aikuisena rohkea metsätyttö, joka auttaa luontoa ja eläimiä.

Tulevaisuudentutkija Laura Pouru sanoo, että maailma tulee muuttumaan paljon, ja ihmiset tulevat tarvitsemaan ongelmanratkaisutaitoja.

Perinteisten ammattien tilalle nousee teknologia, virtuaalimaailmassa työskentely, bioteknologia, jossa valmistetaan mm. synteettisiä olioita ruuaksi.

Kuolema, sodat ja ilmastonmuutos huolestuttavat jo koulutulokkaita.
- Pelkään, että tulee sota. Olen kuullut, että Suomella on ollut riitoja jonkun maan kanssa, Sisu sanoo.

Kun katson aapiseni kuvaa vuodelta 1955, kuvan maailma on kovin erilainen kuin nykyään.

Sota ei ole vielä kovin kaukana takana, mutta kuvat ovat idyllisiä.

Niissä asutaan maalla punaisessa mökissä, polkuja kipaistaan paljain jaloin. Äiti ja tyttö ovat menossa pyykille järven rantaan. Äiti kantaa pyykkisäkkiä selässään, kädessään hänellä on puinen ämpäri.

Tuollainen näky taisi olla tuttu 1950-luvun lapsille. Muistan oman äitini  hämmentämässä höyryävää pyykkipataa järvenrannassa.





Kun tämän päivän koulua aloittavat lapset astuvat työelämään, eletään vuotta 2030.
Kaikki meistä eivät pääse heidän mukanaan sinne asti, mutta voimme siunata lasten ja nuorten askeleita koulutiellä.

Kulje sinä, Jeesus, kaikkien koululaisten kanssa askele kerrallaan. 

Siunaa heidän elämäänsä joka päivä. 

Täyttä hepreaa

Tervetuloa Luopioisten seurakuntakeskukseen

lauantaina 18. 8. 2018

kello 10 - 15

TÄYTTÄ HEPREAA-alkeiskurssille.

Kurssilla ihmetellään heprealaisia kirjaimia ja vokaalimerkkejä,

opetellaan lukemaan muutamia lyhyitä tavuja.

Opettelemme myös puhumaan: vaihdamme tervehdyksiä, kyselemme nimeä, asuinpaikkaa ja vointia.

Kuulemme nykyheprean isän, Elieser Ben-Jehudan, elämästä

Valmistamme israelilaista ruokaa ja leivomme pitaleipiä. 

Laulamme muutamia hepreankielisiä lauluja.

Arpajaiset holokaustivanhusten hyväksi. 

Arpajaisisten tuotto sekä vapaaehtoinen ruokaraha  ohjataan holokaustivanhusten parissa toimivan  Netzer Israel-järjestön kautta. 

Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita!

Oppimista ja osaamista ei tarvitse jännittää!

Magdaleena

kurssin opettaja

Ilm. 0400599218

Kuva Hannele Tainion Heprean aakkoset-kirjasta