keskiviikko 15. elokuuta 2018

Psalmiterapiaa



Tapasin Orolla saunareissulla erään naisen, jota kutsun tässä päivityksessä vaikkapa Elinaksi.
Tämä Elina oli laulanut samana iltana illanvietossa salissa pianon säestyksellä mielestäni oikein kauniisti ja eläytyen. Kiittelin häntä laulusta.

- Etpä uskoisi, Elina sanoi, ja kietoi saunapyyhettä hiustensa ympärille. - Vielä muutama vuosi sitten en olisi millään uskaltanut laulaa toisten edessä.
- Kuinka niin? ihmettelin
Elina istahti laiturille ja minä siihen hänen lähelleen.  Hän alkoi kertoa: -  Olin joutunut työelämässä niin koville, että sairastuin burn outiin, enkä jaksanut tehdä mitään. Olin vain kotona, mieleni ei tehnyt minnekään. Kotini oli eräänlainen vankila, jossa minun oli kuitenkin turvallista olla.
Sitten eräs tuttava, joka oli kuullut minun laulavan, alkoi pyytää, että tulisin laulamaan seurakunnan Sanan- ja rukouksen iltaan.
Samoin etten tulisi missään tapauksessa.
Tuttava kuitenkin jatkoi pyytämistään niin kauan, että minun oli lopulta pakko mennä.
Kun lauloin, en uskaltanut katsoa ollenkaan yleisöä, vaan puristin paperia rystyset valkeina.
Sitten tuttava pyysi toisen kerran, ja uudelleen kieltäydyin. Hän sai kuitenkin taas minut suostuteltua, ja nyt laulaminen oli jo vähän helpompaa. Näin jatkui kerta toisensa jälkeen.
Samaan aikaan tuttava kutsui minut luokseen ja piti minulle psalmiterapiaa.

-Psalmiterapiaa! minä huudahdin. - Mitä se semmoinen oikein on?
Elina nauroi ja jatkoi: - Kun tuttavani huomasi, kuinka väsynyt olin, hän sanoi, että voisin pötkötellä hänen sohvallaan kaikessa rauhassa ja kysyi, voisiko hän lukea minulle psalmeja.
Eihän minulla ollut mitään sitä vastaan, tuntui mukavalta vain maata ja kuunnella hänen lukemistaan.
Lopulta kävi niin, että kun menin hänen luokseen, heittäydyin jo heti pitkälleni sohvalle, ja huudahdin, että: psalmeja, psalmeja!

Nauroimme molemmat. Psalmiterapia kuulosti niin mukavalta.

- Niin minä sitten paranin väsymyksestä ja jännittämisestä, Elina sanoi. - Ja nyt minä uskallan laulaa ja todella tykkään siitä.



Psalmista 104


Ylistä Herraa, minun sieluni!
Herra minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!

Sinun vaatteesi on kirkkaus ja kunnia,
valo ympäröi sinut kuin viitta. 
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
ja tehnyt salisi vetten keskelle.

Sinä otat pilvet vaunuiksesi
ja kuljet tuulten siivillä.




Kuvat:Magdaleena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti