maanantai 31. joulukuuta 2018

Auta Liissaa

 

Löysin papereitteni joukosta lapsenlapseni, Karoliinan, piirtämän tehtävän. Hän oli tehnyt sen alle kouluikäisenä, sillä kirjaimia näkyi olevan varmuuden vuoksi liikaa tai liian vähän.
Tehtävä kuului selväkielisenä: Auta Liisa Ihmemaahan.
Reitin alkuun oli piirretty nuoli, ja kiemurtelevan tien lopusta löytyi maali. Välillä näkyi pari harhapolkuakin, toinen lyhyempi, toinen pidempi, jonka T-risteyksen sakarat olivat vielä johtamassa vääriin suuntiin.

Vuoden  vaihtuessa olemme kaikki hieman niin kuin Liisa. Ollaan uuden edessä ja mietitään edessäolevaa matkaa. Samalla katsellaan taaksepäin ja arvioidaan mennyttä vuotta. Muistelemme, mitä kaikkea siihen sisältyikään.


Fb:n ja Instagramin käyttäjät julkaisevat näin vuodenvaihteessa kuvakollaaseja menneestä vuodesta.
Halusin koota tähän päivitykseen muutamia itselleni muistorikkaita kuvia.
Matkasta Israeliin löytyy kuvia parilla ylärivillä. Sitten on kuva kotitilastamme ja esikoislapsenlapsen rippikirkosta Luvialta. Tärkeitä ovat kuvat Oronmyllyn heprean kurssilta, Saana-koirastani ja lempikukistani Hämeen kylmänkukasta ja sinivuokosta. Alkuvuoden Afrikan safarimatkalta  ovat muistoina kirahvit ja leijona. Viimeisessä kuvassa on rakas ystäväni Arja-Salome, tämän blogin toinen kirjoittaja, joka sai kutsun taivaan kotiin viime maaliskuun 5. päivänä. Hänen hauska ja viisas olemuksensa on mielessäni aivan päivittäin. Kaipaan häntä yhä.

Tästä näyttää tulevan tällainen kovin henkilökohtainen päivitys. Ehkä toisella kertaa tarkastelen elämää vähän laajemmastakin näkökulmasta.
Mieli on täynnä kiitollisuutta kaikesta kauniista, hyvästä ja kiinnostavasta, mitä olen saanut kokea.
Kuitenkin mielen pohjalla asuu haikeus syvästä, kauniista ystävyydestä, josta on pitänyt luopua.

Seela Sella puhui jouluaikaan viisaita sanoja elämästä. Hän sanoi haastattelunsa lopuksi, että elämässä kaikkein vaikeinta on luopuminen, että sitä pitää harjoitella joka päivä.

Joka päivä olemme matkalla kuin Liisa Ihmemaahan. Matkaa mutkineen ei tarvitse kuitenkaan kulkea yksin. Lapsenlapsen tehtävänanto Auta Liisa Ihmemaahan voisi olla myös samalla huokaus ylöspäin:
Auta minua/meitä eteenpäin tällä mutkaisella polulla alkavanakin vuotena.

Oikein hyvää ja siunattua vuotta 2019 kaikille blogin lukijoille!



    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti