Sitten rupesin tuijottelemaan yöpöytääni ja ajattelin, että myös nämä pahvikantiset ansaitsivat tulla esitellyiksi.
Pieni yöpöytäni on kuin lastattu laiva, ja siitä kirjan esille ottaminen vaatii varovaisuutta. Sen tietää lapinkoirani, joka nukkuu vieressäni paimentolaismatolla lattialla. Aina kun rupean kaivelemaan kirjakasaani, se nousee nopeasti ja ottaa jalat alleen - onhan se saanut muutaman kerran päähänsä putoavan "tiiliskiven".
Yöpöydällä olevista kirjoista moni käsittelee juutalaisuutta tai heprean kieltä. Tärkein tietysti on hepreankielinen UT, jossa kulkee suomennos tekstin rinnalla. Samalla sivulla on myös kreikannos, mutta siitä en kyllä ymmärrä mitään.
Uusi puhelinluetteloa muistuttava heprean oppikirja, Ulpan Ivrit, jota käytetään Israelissa kielikouluissa (ulpaneissa) pääsi pari päivää sitten yöpöydälleni. Sen tukena on suomi-heprea sanakirja, joka jouduttaa sanojen etsimistä, sillä oppikirja on laadittu kansainväliseksi, ja siinä on vain venäjä-englanti-heprea-sanasto.
Jossain tuolla pinon alla vilkkuu myös venäjän oppikirja Kapusta, johon yritän myös välillä ehtiä tarttumaan verestääkseni vanhoja taitoja. Valitettavasti se tahtoo aina hautautua pinon alimmaiseksi.
Joululahjaksi sain kaksi kirjaa. Tytär antoi Senecan Ajan lyhyydestä, mikä on hämmästyttävän tuore ja ajankohtainen tekstien 2000 v iästä huolimatta.
Mieheltäni sain toivelahjana viime vuonna ilmestyneen Riikka Tuorin ja Tapani Harviaisen Pyhiä juutalaisia kirjoituksia. Radiossa YLE:llä luetaan kirjaa sunnuntaisin, mutta koska minun on hankalaa asettautua radiokuuntelijaksi, niin kirja sopi paremmin. Kirja avaa mielenkiintoisella tavalla juutalaisuutta. Juutalaisuus on ollut aika vierasta, vaikka se on ollutkin Jeesuksen oma uskonto. Nyt kirjan tekstien kautta rabbien ajattelutapa on avautunut, ja on helpompi käsittää miten monella tavalla (ja monimutkaisesti) rabbit ovat asioita ajatelleet.
Olen myös innokas antikvariaattien käyttäjä. Simon Montefiorin Jerusalem - kaupungin elämäkerta ja William Johnstonin Rakkauden salattu viisaus ovat löytyneet pitkään etsittyinä nettiantikvariaateista. Simon Montefiori on tavallaan koko elämänsä valmistutunut Jerusalemin elämäkerran kirjoittamiseen, sillä hän on koko ikänsä kuljeskellut Jerusalemin kaduilla ja kuunnellut tarinoita ja tutkinut kaupungin historiaa. Hänen sukunsa liittyy kiinteästi Jerusalemiin - onhan siellä vielä nähtävissä Montefiorin tuulimyllykin.
Jerusalemin elämäkerta on kirjoitettu juohevasti, se sisältää eläviä tarinoita ja kuvauksia sekä runsaasti tietoa vähän rönsyillenkin 673 sivun verran.
Rakkauden salattu viisaus- kirjasta sain vinkin Raamattuopiston Timo Junkkaalalta. Hän mainitsi kerran puheessaan siitä, että kirja käsittelee kristillistä mystiikkaa. Aihe on aina kiinnostanut minua, mutta en ole löytynyt aikaisemmin mieleistäni kirjaa aiheesta. Nyt olen lueskellut sitä iltaisin ja nauttinut esim. keskiajan teologin Tuomas Akvinolaisen ajatuksista rakkaudesta.
Tykkään kovasti näistä kirjoistani ja vaihtelen iltaisin niiden lukemista. Vaihtelen ja koukin niitä esiin korkeasta kirjapinosta - ja koirani luikkii kauhuissaan pakoon putoilevien kirjojen tieltä ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti