Aarteenetsijöitä

Täällä mummilassa viihtyi parin viikon ajan ennen juhannusta kokonainen liuta lapsenlapsia.
Koska serkkuparvi on melko samanikäistä, leikit sujuvat. Mummin osaksi jäi pääasiassa vain ruuanlaitto ja tietenkin silmälläpito.
Lapsille mieleinen leikki oli aarteenetsiminen. Innolla piirrettiin aarrekarttaa, siihen ruksattiin rasti osoittamaan aarteen kätköpaikkaa. Suurin ongelma oli sopivien "aarteiden" keksiminen. Onneksi pääsiäisenajalta oli jäänyt suklaamunien tilpehööriä, joka kelpasi hyvin kätkettäväksi. Etsiminen varsinkin koirien kanssa oli niin jännittävää, että se jatkuikin monta päivää.

Rupesin lasten touhua katsellessani kyselemään mieheltä, mikä hänen aarteensa on.
- Ei minua paljoa kiinnosta materialistiset asiat, mies sanoi ärsyttävän ylevästi.
- Mutta jos muuttaisit vanhainkotiin, niin minkä aarteen ottaisit mukaan? jatkoin sinnikkäästi kyselyä.
Mies nauroi: - Ahaa, sitä kuljetaankin haavilla!
Minuakin nauratti, mutta kärtin paljastamaan lisää.
- Suurennuslasi, mies sanoi.
Vastaus oli helppo ymmärtää. Luonnontutkijana hänen aarteensa tosiaan on suurennuslasi.
Ehkä sama on minullakin: sen avulla voin nähdä tarkemmin heprean vokaalimerkit, jotka ovat pienen pieniä, mutta sanojen ymmärtämisen kannalta tärkeitä pisteitä.

 Kuuntelin sunnuntaina jumalanpalvelusta, jossa päivän tekstikin puhui aarteesta.
Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken, minkä omisti ja osti sen pellon.  Luukas 13:44

Peltoon kätkettyä aarretta verrataan taivasten valtakuntaan. Usein ihmisten aarteet ovatkin tavalla tai toisella piilossa, niitä ei haluta levitellä toisten ihmeteltäviksi. Varsinkin arvokkaat asiat herättävät toisissa kateutta. Aarre voi joutua suorastaan uhatuksi. Vertauksen mieskin piilotti löytämänsä aarteen maahan, lappoi multaa sen päälle. Aarre oli kuitenkin niin arvokas, että hän oli valmis  luopumaan muusta omaisuudestaan, että sai hankittua pellon itselleen.

Minkälainen sitten on taivasten valtakunta, aarre, joka on kaikkea muuta arvokkaampi?
Taivasten valtakunnasta voimme jo maan päällä kokea heijastuksen kaiken sen rakkauden, välittämisen ja anteeksiantamisen kautta, mitä parhaimmillaan voimme saada läheisiltä ihmisiltä.
Taivasten valtakunnan esimakua täällä maan päällä on myös kaikki se hyvä, kaunis ja ihana, mitä näemme ja koemme luonnossa, kasvit, linnut ja eläimet. Taivasten valtakuntaa on koko tämä täydellisesti toimiva ekosysteemi, joka tarjoaa elämisellemme tarvittavat puitteet.

Kun Jeesus eli maan päällä, hän opetti siitä, kuinka pitäisi elää rakkauden ja anteeksiantamisen hengessä, niin että taivasten valtakunta voisi täällä toteutua. Tätä "peltoon kätkettyä aarretta" ei vain suurin osa ihmisistä osaa kaivata ja etsiä, ja niin se hyvä, mikä siihen liittyy - Jumalan siunaus - jää löytymättä.

Lopullisesti taivaan valtakunta toteutuu kuitenkin vasta Jumalan luona, jossa kaikki ristiriidat katoavat ja missä  vallitsevat rauha ja ilo.