sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Rauniokirkko ja varastetut pääkallot

Pyhän Mikaelin kirkko Pälkäneellä

Alttariseinä edessäpäin
Teimme retken ystäviemme kanssa tutustumaan Pälkäneen rauniokirkkoon. Minulle kirkko oli kyllä tuttu, sillä olen käynyt oppikouluni Pälkäneellä, ja lapsuudenajan leikit sijoittuivat iltaisin kirkon raunioille. Muistan, kuinka silloin oli mahdollista kiivetä muurinaukosta ylös kirkon seinien päälle ja juosta niitä pitkin. Nyt ajatus tuntuu ihan mahdottomalta, kun kaikenlainen kiipeily ja korkeat paikat hirvittävät.

Pyhän Mikaelin kirkko rakennettiin 1495-1505 välisenä aikana katoliseksi kirkoksi. Pian kuitenkin tuli uskonpuhdistus ja kirkon tiloja muokattiin sen mukaiseksi.

Kirkko ei kuitenkaan ollut onnekas, sillä Suuren Pohjansodan aikana se joutui venäläisten ryöstön kohteeksi. 1800-luvulla huomattiin savimaan aiheuttamia hajoamia ja halkeamia seinissä. Kirkko pysyi koossa vain kattonsa avulla. Pälkäneellä alettiin rakentaa uutta Engelin suunnittelemaa kirkkoa, koska vanja kirkko oli myös liian pieni.

Kirkossa pidetään kesäaikaan tilaisuuksia: messuja, häitä yms.
Uuteen käytettiin vanhasta kirkosta kaikki irtoava rakennusaine.
Vanhan kirkon alennustilassa sitä käytettiin heinälatona ja kirkkomaata läheisen talon vasikkatarhana.
Suuri romahdus tapahtui joulukuussa 1890, jolloin katto romahti raivonneessa myrskyssä.

 Kirkkoa on ryhdytty suojelemaan eri tavoin, ettei se romahtaisi kokonaan. Sille on perustettu suojeluyhdistys, joka suunnittelee muutaman vuoden välein toteutettavia korjaustoimenpiteitä.

Rauniokirkon ympärillä oleva kirkkomaa nousi esille tänä vuonna Pälkäneeltä varastettujen pääkallojen takia.

V 1873 prof. Gustaf Retzius teki Suomeen tutkimusretken ja vei Pälkäneeltä 82 pääkalloa Karoliiniseen Instituuttiin rotutukimukseen. Hän halusi osoittaa, että suomalaiset olivat lyhytkalloisia, alempaa rotua, kuin "puhtaat" pitkäkalloiset ruotsalaiset. Tutkimus kuitenkin epäonnistui, sillä osoittautui, että Pälkäneeltä varastetut näytteet olivat pitkäkalloisilta ihmisiltä.

Muurinaukko, josta pääsi muureille juoksemaan.
 Karoliininen Instituutti on palauttanut alkuperäiskansojen jäänteitä, mutta koska suomalaisia ei voi laskea siihen ryhmään kuuluvaksi, kallojen palautus ei ole onnistunut. Muutenkin lainsäädäntö on epäselvä, koska pelätään kallojen joutuvan vääriin käsiin.
Tarkoitus olisi kuitenkin haudata ne Pälkäneen uudelle hautausmaalle, koska vanha on muinaismuistoaluetta.

Kirkkoherra, Jari, tosin vitsailee, että hän hakisi pääkallot omalla Wolkkarillaan, laittaisi ne peräkonttiin ja tulisi Ruotsin-laivalla lahden yli.
Olisipa se näky: mustaa huopahattua imagoansa täydentävänä käyttävä kirkkoherra kallokyydissä Silja Linen humussa!
Aika näyttää, kuinka senkin asian käy.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti