Sain tänään rakkaalta sukulaiseltani, Marialta, viestin Turkista Istanbulista heti aamutuimaan.
Näin Maria viestitti: - Yli 65 vuotiaat saavat mennä viikolla ulos klo 10-13. Alle 20 vuotiaat saavat olla viikolla ulkona 10-16. Viikonloppuisin saa liikkua ulkona klo 10-20. Tätä kestää joulukuun loppuun!
Olin järkyttynyt. Olin juuri palannut kahden ystäväni kanssa tehdyltä kuuden kilometrin metsäkävelyltä. Elimme suomalaisessa vapaudessa, olisimme saaneet kävellä vaikka aamuhämärästä iltahämärään ilman, että kukaan vahtisi sakkolappu kädessä.
Muutamia päiviä sitten uutisissa kerrottiin myös Itävallan ankarista koronarajoituksista. Niihin kuului säädös, että yksinelävän sinkun pitäisi valita yksi ihminen, jota hän saisi tavata ja pitää yhteyttä. Siis: vain yksi!
Marian viestiin vastasin, että hän osaa onneksi käyttää päivän "vapaahetken" liikuntaan ja ulkoiluun. Olinhan saanut häneltä lähes päivittäin kuvia kävelylenkeiltä. Kirjoitin vielä, että on myös onnellista, että hänellä on näkemisen taito, että hän osaa iloita kaikesta pienestä ja kauniista, mitä näillä päivittäisillä lenkeillä tulee vastaan.
Maria vastasi, että se on totta, hän oli juuri eilen pysähtynyt kuuntelemaan linnun laulua samalla, kun oli nauttinut auringonsäteistä.
Minäkin kuvasin tänä aamuna kesän viimeisen kukan - keltaisen leinikin - jonka yksi terälehti olikin hieman taitteella. Hiekkakentän keskellä kasvoi puutarhasta karannut mehikasvi, jonka lehdillä yönjälkeinen kuura kimalteli kuin timanttipeite. Metsäojakin oli uskomattoman kirkkaanvihreän sammalkerroksen peitossa, ja valkoinen kivi puron takana hehkui kuin marmorinen sydän.
Luin pari päivää sitten filosofi Søren Kirkegaardin yksinkertaiselta kuulostavan, mutta syvällisen ajatuksen: Kukka ja lintu ovat ilon opettajia.
Yritän itse koko ajan opetella näkemisen taitoa ja pysähtymistä pienten asioiden äärelle. Se tuntuu erityisen tärkeältä juuri nyt korona-aikana, jolloin tarvitsemme näihin epävarmoihin päiviin tuoretta iloa. Elämähän muodostuu pienistä asioita.
Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkahista keväisistä päivistä. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä.
Virrestä 341
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti