sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Aurinko tanssii


Saarnanäytelmä (tekijä tuntematon, laajennus J. V.)

Aurinko tanssii jo päivän virren aikana, pysähtyy tekstiluvun ajaksi ja jatkaa taas.

Pappi: Kukas sinä olet?
Aurinko: Minä olen aurinko.
P: Jaa. Vai aurinko. Mitä sinä teet?
A: Minä tanssin (Tanssahtaa).
P: Minä näen, että sinä tanssit, ja olet tanssahdellut täällä kirkossa jo pitkin aamua. Mutta miksi sinä tanssit?
A: Minä tanssin, koska on pääsiäinen. Pääsiäisenä aurinkokin tanssii. On niin suuri ilo ja riemu, että pitää tanssia.

P: Kuule aurinko,
A: Niin.
P: Sinähän olit silloin paikalla, kun naiset menivät ensimmäisenä pääsiäisaamuna sinne Jeesuksen haudalle. Kerro vähän, millaista siellä oli. Mitä oikein tapahtui?

A: Minä olin juuri noussut taivaanrannan takaa valaisemaan Jerusalemia, kun näin naiset, jotka olivat menossa Jeesuksen haudalle. Heillä oli purkkeja ja purnukoita mukanaan, kun he olivat menossa voitelemaan Jeesuksen ruumista. Näin selvästi, että heillä oli joku huoli. Naisia varmaan huoletti se iso kivi Jeesuksen haudalla. He miettivät, miten saisivat sen pois haudan suulta. Mutta kivi olikin poissa! Naiset menivät hautaan. Se oli tyhjä! Ensin naiset olivat peloissaan: mitä oikein oli tapahtunut? Mutta sitten alkoi nousta leveä hymy naisten kasvoille. He ymmärsivät.
P: Ai, mitä he ymmärsivät?
A: He ymmärsivät, että Jeesus elää! Jumala herätti Jeesuksen uuteen elämään. Kuolema oli voitettu! Sitten naisille tuli kiire. He lähtivät kiireesti juoksemaan ... opetuslasten luo. He juoksivat kertomaan muille: hauta on tyhjä! Jeesus elää!  - Se ilo ja riemu tarttui minuunkin. Jumalan Poika, joka oli kuollut, elää! Minä aloin tanssia (pyörähtää iloissaan).

(Pajunoksa on ollut piilossa, alkaa nousta maasta).

P: Kiitos, aurinko, siitä mitä kerroit. Kuule, huomaatko, miten tuo puu on kasvanut ihan silmissä? Miksi se niin tekee?
Oksa: Minä olen paju. Täällä pohjoisessa minä herään lehtipuista ensimmäisenä. Minä alan kukkia heti, kun sinä, aurinko, lämmität meitä. Siksi minun oksiani käytetään pääsiäiskoristeina ja niistä tehdään virpomisoksia. Joku on sanonut meitä Pohjolan palmuiksi. Palmunoksa on Raamatussa voiton merkki. Pohjolan palmut (naurahtaa) ... me pajut olemme aika ylpeitä siitä.

A: Minäkin olen huomannut sen. Usein sinun kukkasi puhkeavat jo silloin, kun maassa on vielä lunta. Kuin ensimmäisenä lupauksena kesän koitosta. No, nuo pallerot näyttävät yhtä pehmeiltä kuin kissanpojat. Saanko silittää niitä hiukan?
Oksa: Saat toki, kunhan et polta niitä karrelle.

P: Nyt minä ymmärrän. Kun sinä aurinko lämmität, saat aikaan kasvua ja uutta elämää.
Ja kun Kristus nousi haudasta... hänkin saa aikaan saman. Usko kasvaa, ja kuollut
 meissä herää eloon. Kiitos, aurinko ja paju, mitä kerroitte meille.


Aurinko ja paju palaavat paikoilleen. Pappi jatkaa saarnaansa muutaman minuutin.
Magdaleena pääsiäisen perhekirkossa tänään auringon roolissa )





Toivotamme pääsiäisen iloa kaikille blogin lukijoille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti