Kesäaika päättyy sunnuntaina. No huh, huh. On alettava etsiä voimaa muualtakin kuin meitä siunanneelta auringonvalolta ja sen hoitavalta lämmöltä.
Eräs ystäväni kirjoitti facebook-kirjeeseensä jokin aika sitten aivan pienen, mutta viisaan tekstinpätkän. Lainaan sen tähän.
Ihmiselle annetaan aikaa riittävästi hyvään elämään.
Ja kuitenkin...
odottavalle aikaa on liikaa,
myöhästyjälle liian vähän.
Elämä ei kuitenkaan toteudu iloa etsien,
vaan pieniä, matkan varrella löydettyjä iloja jakaen !
Kunpa sen aina muistaisin. Tänään jaan teille iloa ylläolevan kuvan muodossa. Otin sen muutama viikko sitten Uudessakaupungissa asuvien tuttaviemme pihassä. Rohkeat orvokit ovat siellä jaksaneet kasvaa pihaterassin lautojen välistä ja tanssivat nyt kilpaa oranssien vaahteranlehtipoikien kera syksyn viimeistä valssia.
Magdaleena muistutti meitä edellisessä 'Edinburghin enkeli'- postaukessaan rukouksen tärkeydestä. Rukoushan on myös jakamista. Siinä jaamme Korkeimman kanssa omamme ja muilta kuulemamme ilot ja surut
Sanotaan, että " kertoen aina haihtuvat surut" ja - minä jatkan lorua näin - -- ja moninkertaistuvat ilot.
Tänään jaan teille rohkeita orvokkeja - olkaa hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti