samantapaisia sääilmiöitä kuinluonnossakin; myrskyjä ja päivänpaisteita. Niitä ei vain oikein voi ennustaa - ainakaan yhtä helposti kuin tavallista säätä.
Jäin itse viikonvaihteessa taas tuollaisen äkkiä nousseen aallon alle. Napisin ja häpesin napinaani.
Olinhan kuin Egyptistä exodusmatkalle lähteneet juutalaiset, jotka olivat juuri saaneet nähdä Jumalan johdatuksen kulkiessaan kuivaa maata 'meren' poikki - kunnes vesivallit jälleen laskeutuivat tasaiseksi virraksi ja veivät heitä takaa ajaneen uhan mennessään. Muistin, että jo kolmen päivän kuluttua tästä valtavasta Jumalan voimannäytteestä kansa jälleen napisi. Ja niin tein minäkin.
Sitten sain sähköpostia kirjekaveriltani, entiseltä kollegaltani, nykyiseltä rukouspariltani. Hän ei tiennyt myrskystä, ei murheesta, ei pelosta eikä napinastani mitään. Siitä huolimatta hän lähetti kirjeen, jonka nimenä oli AALTO. Kirjeeseen oli liitetty kuva, jonka sain luvan perään tähän postaukseeni liittää. Kuva on alunperin paperille painettu puupiirros, jonka oli tehnyt japanilainen taiteilija Katsusiko Hokusai v.1828.
Olipa puhutteleva piirros. Jouduin kuvaa tutkimalla katsomaan myös itseäni isommasti.Onko napinani heittänyt minut vallan kokonaan pikkuiselta lautaltani aallokkoon, vai lojunko ehkä yhä sen pohjalla?
Ristin luona ankkurissa
laivan olla pitäisi.
Myrskyn kuljetettavissa
ajelehtii purteni.
Vaikeata paluu on
sieltä - kautta aallokon.
(Anders Odhelius)
Runo oli löytynyt 'Siionin virret' - virsikirjasta (kotihartauden tarpeiksi v.1972)
Eivät vanhene ikuiset aarteet!
Aaltoja siis tänään. Pieniä kotilaineita ja isoja, Euroopan kokoisiakin tyrskyjä - rukoiltaviksi. Jeesus tyynnytti myrskyn sanallaan. Meille on siihen hommaan työkaluksi annettu rukous. Käyttäkäämme sitä!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti