Emme tapaa sattumalta

Jotkut kirjat tuntuvat aina yhtä ajankohtaisilta, kun niihin tarttuu. Yksi tällainen, joka ei ole menettänyt lumoaan on A. Russelin toimittama Jumala puhuu. Kirja on päivittäinen hartauskirja, mutta samalla se on koskettava mietekirja, eikä sen tekijöitä tiedetä.
Kun olimme lähdössä Eilatiin, niin kirja "sattumalta" aukesi lokakuun 5. päivän kohdalta ja puhui suoraan matkalaisten sydämiin.

Alussa oli psalmiteksti: Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja isänkaikkisesti. Ps.121:8
Ja näin teksti jatkui: Minä valvon menemisiäsi ja tulemisiasi. Minä siunaan kunkin vierailun. Minä järjestän koko vaelluksesi. Siunaan sinua kaikessa, tekemisissäsi, keskusteluissasi.
Et kohtaa ketään sattumalta, vaan kaiken olen suunnitellut, siunannut  --- Olet Hengen johdossa, ja se on lapseuden todistus. "Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia".

Matkalla jokainen päivä on avoin mahdollisuus. Ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan, ja keitä tulee kohtaamaan. Samassa hotellissa asuu suomalaisia, joihin on helppo tutustua. Paikallisissa seurakunnissa tapaa uusia ihmisiä, joita ehtii parin viikon oleskelun aikana tavata muutaman kerran. Alkaa huomaamatta muodostua pieni tuttavapiiri, johon kuuluu henkilöitä, joiden nimiä ei ehkä tiedä, eikä muitakaan heidän yhteystietojaan. Kuitenkin tapaamisissa on saattanut syntyä tärkeää ajatustenvaihtoa, josta olisi hyvä jatkaa. Joskus käy niin, että vaikka emme ole sopineet tapaamisesta jonkun ihmisen kanssa, tämä tulee kuitenkin kuin "tilauksesta" vastaan lähikadulla tai kaupungilla, ja niin on voinut jatkaa kesken jäänyttä keskustelua, jakaa mielessä pyörineen ajatuksen tai tarjota jopa pientä apua. (Kerran lankaa ja neulaa haljenneisiin housuihin!)

Kun on elänyt taivaan Isän tarkan "kellon" mukaan, ei voi muuta kuin hämmästellä.
Pieni esimerkki: Salome oli halunnut antaa kirjansa venäjänkielisen version hotellissamme asuvalle vanhalle miehelle. Emme kuitenkaan tienneet, missä hän asui, emmekä muistaneet edes hänen sukunimeään. Vanhusta ei ollut näkynyt vähään aikaan - oliko hän jo lähtenyt? Lähdimme kuitenkin ulos, Salomella oli kirjansa kainalossa. Ja kun astuimme puutarhaan, kuka siellä palasi lenkiltään allasalueelta - vanha Leonardo! Niin Salome sai annettua kirjan, emmekä voineet taas muuta, kuin ihmetellä täydellistä ajoitusta.

Kymmeniä kissoja voi tavata myös Punaisenmeren rannalla.
Mereltä palaavat kalastajat ruokkivat niitä iltaisin.