Kun alkukeväästä mustista kukkapenkeistä alkoi pursuilla kaikenmoista vihreää, en
ollut uskoa silmiäni kun rehvakas raparperini päätti tunkea lehvistöstään esiin kirkkaanpunaisen kukkasen. Katselin sitä naureskellen ja hieman säälienkin. Raparperin oma kukkahan on mitätön vaaleanvihreä roikko ja sekin kannattaa katkaista poikki jos aikoo saada vahvoja varsia talven kiisseleihin.
Punainen kukka nujertui aikanaan ja muut pensaanaluset alkoivat työntää mustasta mullasta kaikkea muuta jännittävää.
Mutta joka kerta kun kävelin rohkean raparperini ohi, alkoi minun päässäni soida Markku Aron vuoden 1974 euroviisupiisi: Anna kaikkien kukkien kukkia. Siinä on hyvin viisaat, suorastaan raamatulliset sanat. Siksi kirjoitan ne nyt tähän ja puhukoot ne puolestaan itse kullekin lukijalle omaa sanomaansa.(Sanat: Olli Lindholm)
-- Ensi säteitään aamu antaa jälleen,
kullaten taivaanrantaa.
Hymyn lämpöisen meistä jokainen
nähdä saa.
Säteet kuivaa taas nurmen nukkaa,
samoin suurta kuin pientä kukkaa.
Yhtä paljon saa päivää paistattaa
koko maa.
-- Olet osanen suuren rattaan
niin kuin toisetkin - tahtomattaan -
siksi kannustain auta muita vain - eteenpäin.
- Liityt kohtalon suureen kulkuun,
kerran koskikin taipuu sulkuun.
Et sä halventaa muita -
miettein saa itsekkäin.
KERTO:
Siis saa olla tärkein sun mielestäs työs, jos arvostat toisia myös.
Mitä teetkin - sen oikein kun teet.
Ota huomioon toisten tunteet.
Koita ymmärtää myöskin ystävää heikompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti