Hän on täällä tänään

Joskus jokin vanha renkutus alkaa soida mielessä ja kietoutuu ajatuksissa täysin toisenlaiseen kuvioon. Minun mielessäni ovat pyörineet Tuomari Nurmion Hän on täällä tänään- laulun sanat.
Ne tuntuvat kierolla, käänteisellä tavalla sopivan helluntain merkitykseen.

Laulun hän on aikamoinen toisista piittaamaton itsekäs ilkiö. Laulu paljastaa joitakin hänen tapojaan. Hän vaihtaa puheenihetta ja puhuu itsestään, hän ei suostu suoraan kontaktiin, vaan kiemurtelee vastaamalla kysymyksillä ja kysyy vastauksilla. Hän ehtii joka paikkaan, vaikka kääntäisit hänelle selkäsi, niin hän seisoo jo edessä. Hän valikoi vaatteemme ja työntää sanat suuhumme. Hän on yhtä aikaa kaikkialla: nauhoituksissa, radioaalloilla, valokuvissa ja lehdistössä. Hän ei anna suunvuoroa, vaan puhuu, kun me puhumme. Eikä hän salli yön eikä päivän lepoa,  vaan valvoo nukkuessamme.

Kun kuuntelin laulun sanoja, mietin kaikkialle tunkeutuvaa maailman- ja ajanhenkeä, kuinka siitä jo 40-vuotta sitten sanottiin: "mahtuu joka raosta ja ehtii joka paikkaan". Vaikka silloin ei vielä tunnettu edes some-maailmaa, jossa kaikki tiedetään nyt reaaliaikaisesti ympäri maailmaa. Tuntuu, että varsinkin ikävät ja ahdistavat asiat välillä vyöryvät yli.

Kuinka erilainen onkaan helluntain Henki, joka elää seurakuntansa keskellä. Paavali kirjoittaa galatalaisille, millaisia ovat Pyhän Hengen hedelmät (5:22).
Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys ja uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Jos elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Jeesus on tehnyt mahdolliseksi kuolemallaan ja ylösnousemisellaan, että hän todellakin on kuin tuo laulun hän, joka voi yhtä aikaa olla joka paikassa kristittyjen luona: opettamassa, neuvomassa, lohduttamassa, auttamassa.
Hän lohdutti opetuslapsiaan ennen kuolemaansa, ettei hän jättäisi heitä yksin, vaan lähettäisi heille avuksi Pyhän Hengen.
Hän lupasi Pyhän Henkensä kautta olla opetuslastensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti.
Hän vasta onkin todellinen HÄN!

Sun Henkesi sateen alle

minun sieluni uupunut vie.

Oi, kirkasta huokaavalle

ristin siunattu, kaita tie.

Ei riitä, jos kerran sulta,

sun kasteesi siunatun sain.

Mä pyydän uutta tulta,

uutta armoa matkallain.

Vilho Rantanen