Löysin naapurini tänään - ison pyykkivuoren keskeltä rivitalomme pesutuvasta. Aivan ohimennen kerroin hänelle miten itse olen tänä jouluna päättänyt valmistautua tähän juhlista jaloimpaan - ja sen kerrottuani, katsoi hän minua kuin olisin seonnut. Ja voipihan se olla tottakin. Siis mitä minulle oli tapahtunut?
Olin edellisen viikon lopulla lukenut erään kristillisen järjestön joulukirjeen, jonka mausteeksi oli liitetty erään tuiki tunnetun joululaulun sanat. Luin ne puolihuolimattomasti, osasinhan laulun ulkoa. Kohteliaisuudesta luin.
Ja silloin kolahti. Jokin minussa aivan kuin lonksahti kohdalleen. Sanat menevät näin:
" Vain sydämeeni joulun teen
ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi saapuu uudelleen."
Kamalaa miten väärin olen perheemme joulun kaikkina näinä yli viitenäkymmenenä vuotena valmistanut: matot ulos, hopeat kiillotettava, kaikki laatikkoruoat ja rosollit omatekoiset, pullat kakut ja kuorrutetut piparitalot, omatekoiset joulukortit...
kaikki, kaikki on kerittävä tehdä t
öitten jälkeen.
öitten jälkeen.
Pois lapset tieltä, äidillä on kun kiire... joulu tulee...
Ai KUKA joulu?
Tänä jouluna boikotoin kaikkea jouluhässäkkää,
siis pakkotouhuamista ... koska muutoinhan ei joulu tule... mikä on emävalhe.
Kyllä se tulee. Ei Jeesusvauva katso onko kirjahyllyn takaa imuroitu, tai onko lakanat edes jouluyöksi mankeloitu?. Onneksi mieheni taitaa olla samaa mieltä ylihössötyksestä. Hän lohdutti, että pitäähän 'villakoirillakin' joku koti olla (siis siellä kirjahyllyn alla...)
Siis tällä joulunalusviikolla opiskelen vain sitä - miten osaisin valmistaa joulun omaan sydämeeni? Ja sepä onkin jotain aivan uutta. Sitä kun ei voi ostaa minkään jättimarketin tarjoushyllyiltä.
Siis mistä voi jouluviikolla hankkia esimerkiksi 'hiljaista mieltä' - kuten joululaulussa neuvottiin? Siinäpä ongelma, kun pelkkä kauppaan meno on yhtä 'hurlum heitä' - kun kaikilta näyttää puuttuvan kaikkea. Voi meitä poloisia....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti