keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Palvelemisesta.

Jeesuksen äidistä, Mariasta, käytetään usein kaunista lempinimeä:
"Herran pieni palvelijatar." Miten hän siis palveli Herraa?

Antamalla nöyrästi kohtunsa Herran käyttöön vaikka varmalla tiesi, että tulee saamaan osakseen pilkkaa ympäristössään, eikä hänellä ollut mitään mahdollisuutta yrittää puolustaa itseään.
 - Hän siis palveli Herraa siten, että suostui.

Entä Jeesus itse. Mitä hän opetti palvelemisesta. Se on hyvin kerrottu Markuksen evankeliumissa luvussa 10; 45
" Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä monen edestä."

 Vanhassa testamentissakin esiintyy ainakin 30 kerta juuri tämä sana: palvelkaa.

Palveleminen on päätös, ja jos sen periaatteen suostuu sydämessään istuttamaan, ei palvelutehtäviä ja mahdollisuuksia palvella, tule puuttumaan.

Kun aikanaan tein Inkerin kirkossa vapaaehtoistyötä siten, että kävin siellä ryhmän ja humanitäärisen kuormamme kanssa muutaman kerran vuodessa - odotin jokaisen sunnuntaisen  jumalanpalveluksen päätteeksi inkeriläisen pappiystävämme lopputervehdystä. Hän nimittäin vahingossa sanoi: " Lähtekää ja palvelkaa Herraa ILOISEKSI".
 ( Olisi tietenkin pitänyt olla..."ilolla".)
Niinpä. Herramme tulee varmasti iloiseksi jos huomaa, että hänen 'lapsensa' miettivät miten voisivat toimia jonkun muunkin kuin oman itsensä parhaaksi.

Eräs tuttavapariskuntamme oli kehitellyt loppukesästä mielenkiintoisen ja juuri heille sopivan tavan hoitaa oma osuutensa tässä palvelutoimessa. Heillä on kaupunkinsa laidalla mielenkiintoinen asumiskokonaisuus: koti, konttori, teollisuushallit ja varastot - kaikki samalla suurella tontilla ja kaikkea tätä ympäröi mahtavan kaunis, puutarhurin istuttama kasvitarha satoine puineen ja puskineen. Sen lisäksi eräässä hallirakennuksessa on "elokuvateatteri" ja laadukkaat musiikkilaitteet.

Tämä perhe on päättänyt pistää tämän kaiken jakoon, kutsumalla sinne erään palvelutalon kaikki kynnelle kykenevät vanhukset henkilökohtaisine avustajineen - syömään, rentoutumaan puutarhassa ja kuuntelemaan ja katselemaan päivän päätteeksi kunkin edeltä toivomaa musiikkikappaletta heidän auditoriossaan.
Lopuksi katsoimme, itkimme ja kuuntelimme yhdessä Finlandian - upeine luontoelokuvineen.
Aiemmin iltapäivällä oli joukon vanhin, yli 90-vuotias vanhaherra saanut istuttaa tontille Suomen juhlavuoden kunniaksi puun, jonka alle tuli laatta "Suomi 100v."

Minut ja mieheni oli kutsuttu tähän tilaisuuteen seurustelu-upseereiksi. Tunsimme olevamme etuoikeutettuja saadessamme tavata ja kuunnella näitä - kuka mistäkin syystä pyörätuoliin sidottuja maamme kansalaisia. Ja koska tämän juhlan teemana oli Suomi 100 - oli 'henkilökunnan' asut ja kattauskin sinivalkoiset.


Terveyskin tulee Herralta. Kuka minkäkin taudin runtelemia olivat nämä ihanat ihmiset. Kiitos heistä ja kiitos siitä pariskunnasta, jonka mieleen oli tullut, että näinkin voi palvella.
(Kuvassa vain osa 12 hengen kutsuvierasjoukosta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti