Uskon päivänä

Matkustin kuluneella viikolla Tampereelle nuoremman tyttäreni perheen avuksi. Tytär oli ollut pienessä leikkauksessa, ja kaikenlainen nosteleminen oli kielletty. Siispä mummin apu oli tervetullutta monessa arjen puuhassa.

Kun istuin junassa, oli kaunis talvipäivä. Nautin aurinkoisesta maisemasta ja kiskaisin verhon ylös. Viimeiset keväthanget hohtivat kirkkaina auringossa. Suorastaan häikäisivät.
Eipä aikaakaan, kun takana istuva vetäisi äkäisesti verhon alas. Olin hetken typertynyt ja mietin, pitäisikö ryhtyä verhoneuvotteluihin.

Sitten verhon piilottama maisema alkoi puhua minulle uskosta - uskon todellisuudesta - joka kätkeytyy kuin verhon taakse. Siitä muutama sana näin Uskon päivän kunniaksi.

Heprealaiskirje 11 puhuu pitkään siitä, mitä usko on. Se alkaa sanoilla: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.
Sitten kirje jatkuu useiden Raamatussa esiintyvien ihmisten kuvaamisella. Kaikille heille on yhteistä se, että he toimivat Jumalan kehotuksen mukaan, vaikka tulevaisuus oli hämärän peitossa - vain Jumalan lupauksen varassa.
Esimerkkinä ovat Abraham ja Saara, Iisak, Jaakob, Joosef ja Mooses. Kirjeen kirjoittaja mainitsee muitakin: Gideonin, Barakin, Simsonin, Jeftan, Daavidin, Samuelin ja profeetat.
Näiden uskon varassa eläneiden ihmisten tie ei aina suinkaan ollut helppo, vaan he joutuivat kärsimään kaikenlaista pilkkaa, puutetta, pahoinpitelyä, kidutusta ja vankeutta. Jotkut uskonsankarit joutuivat jopa surmatuiksi.

Heprealaiskirjeen 3. luvussa kirjoittaja varoittaa, ettei kukaan olisi sydämessään paha ja epäuskoinen ja luopuisi elävästä Jumalasta. Hän varoittaa 4: 7 Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.

Uskon tiellä vaeltamisen palkka on edessäpäin 4:10.
Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.


Nykyajan ihmisen on vaikea hyväksyä usko-sanaa, koska se nähdään tiedon vastakohtana. Emme halua perustaa ajatteluamme epätieteellisiin asioihin, joita ei voida aistinvaraisesti ja tieteellisillä tutkimuksilla todistaa.

Monen olisi ehkä helpompi hyväksyä usko-sanan tilalle sana
luottamus.

Voisimme nojautua siihen luottamukseen, että Jumala välittää, rakastaa ja auttaa. Rohkaistuisimme luottamaan Raamatun ilmoitukseen siitä, että hän on lähettänyt Poikansa pelastamaan maailman, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. 

Ei tarvitsi enää ikään kuin tirkistellä vain verhon raosta, vaan jonakin päivänä kasvoista kasvoihin!