Lohturuokaa

Näyttää siltä, että näin koronaeristyksessä ihmisille käy kahdella tavalla: toiset laihtuvat ja toiset taas lihovat.
Minä taidan kuulua noihin jälkimmäisiin, kun taas siskoni valittaa, että hän vain laihtuu.
Ymmärrän nyt aika paljon häkkieläimiä, jotka odottelevat vain seuraavaa ruokinta-aikaa. Lueskelen ruokablogeja, joissa puhutaan nykyään lohturuuasta. Sillä tarkoitetaan sellaista ruokaa, joka on tuttua ja turvallista, se vie ajatukset lapsuuden kaneliässiin ja lusikkaleipiin, nuoruuden lihapiirakoihin ja avioliiton alkuaikojen lauantai-iltoihin, jolloin tehtiin lämpimiä voileipiä.

Naureskelin mieheni kanssa, että meille on nyt koronaeristyksessä tullut lohturuuaksi ruismarjapuuro. Sillä on mieheni suvussa historilliset perinteet. Kun appeni sotavuosien jälkeen asui yksin Kangasniemen koululla ja hänen vaimonsa (tuleva anoppini) oli vielä opiskelemassa, niin appeni pysyi hengissä koko talven syömällä koulukeittäjän keittämää ruismarjapuuroa. Puolukkaahan olivat metsät täynnä ja säkki ruisjauhoja seisoi keittolan nurkassa. Niistä riitti yksinäiselle miesopettajalle.
Nyt mekin olemme useamman kerran keitelleet aamupuuroksi tätä suvun pelastuksesi koitunutta lohturuokaa.

Nyt on muutenkin rohkaisemisen ja lohduttamisen aika. Monet alkavat väsyä rajoituksiin, ja epävarmuuden kanssa pitää jaksaa elää edelleen.

Raamattu puhuu myös lohduttamisesta. Jesaja 40 alkaa kehotuksella: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne. "Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja julistakaa, että sen vaivanaika on päättynyt ja sen syntivelka sovitettu."

Lohduttaminen ei ole yhden ihmisen tehtävä, vaan Jesaja kehottaa yhteisvastuuseen. Myönteisen ilmapiirin luominen poikkeusaikoina on tärkeää, koska alkushokin jälkeen alkaa nousta ärtymys, jopa viha. Monet kaupan palveluksessa olevat valittavat, että ihmiset ovat suorastaan ilkeitä.

Lohduttamiseen annetaan vielä tarkempi ohje: puhukaa lempeästi. Lempeä puhuminen on toisen tilanteeseen tulemista, hänen pelkojensa ja huoliensa kuuntelemista, vastaanottamista ja jopa kantamista.
Huolet voivat kumuloitua, silloin asia nousee toisensa päälle. Luin äsken lehdestä koulujenavaamista vastustavan kommentin, jossa kirjoittajalle oli kertynyt ahdistusta kerros kerrokselta:"Jos lapseni tuo koulusta koronan ja minä sairastun ja kuolen, niin lapseni jää orvoksi".

"Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien tietoon", Paavali muistuttaa Fil. 4:5
Lempeydelle on nyt tilausta. Julistetaan, että tämäkin vaivanaika vielä päättyy. Ja asioillahan on taipumus järjestyä.

Taiteilija tuntematon. Kuvasin taulun ikkunan läpi Hml:ssa vuosia sitten.