Etäyhteyttä

Vappuaattona olimme sopineet suurperheemme kesken, että ottaisimme yhteyttä netin välityksellä. Koska kyseessä oli neljän perheen yhteinen yritys, sitä täytyi ensin harjoitella. Vävy piti meille kahdet harjoitukset, joista toisessa onnistuimme ja toisessa emme.
Vapputervehdystenkään vaihtaminen ei mennyt ihan putkeen, kun poikamme perhe jäi haamumaisiksi varjoiksi. Äänentoistokaan ei onnistunut, vaan ääni jäi kaikumaan ja kiertämään, se muuttui kolminkertaiseksi toivotellen: vappua, vappua, vappua.
Pian yhteys kokonaan katkesi, ja mieheni ja minä jäimme alakuloisina ja ikävöivinä tuijottamaan pimentynyttä ruutua.

Viime sunnuntaina  kirkoissa on puhuttu Jumalan kansan koti-ikävästä.
Ikävä on merkillinen asia. Voin ikävöidä lapsuuden pitkiä aurinkoisia kesiä, nuoruuden kiihkeää elämän vimmaa, perhe-elämän suloisia alkuvuosia ja maailmaan ilmestyneitä upouusia vauvoja. Ikävöinti voi ylettyä myös tulevaisuuteen. Tällä hetkellä ikävöin eniten sitä, että saisi nähdä lapsenlapsiani, kaipaan heidän kanssaan höpöttelyä ja puuhailua.

Ennen vanhaan ihmiset puhuivat taivasikävästä. Moni elämästään jo tarpeeksi saanut tai vaivojensa vanki toivoi pääsyä taivaan kotiin.
Jumalankin läheisyyttä voi ikävöidä. Valitettavasti hän tuntuu välillä olevan kovin kaukana, tai sitten emme huomaa, että hän on kuitenkin koko ajan elämässämme mukana vaikkakin kätkettynä.
Kuljemme Jumalan luomassa kauniissa ja täydellisesti toimivassa maailmassa. Saamme nauttia päivittäin hänen antamistaan hyvistä lahjoista, vaikkapa ruuasta, terveydestä, läheisistä ihmisistä, rakkaudesta.

Apt. 17:27 Paavali puhuu Areiopagailla kreikkalaisille Jumalan olemuksesta.
Hän sanoo: -Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä.

Hän jatkaa: - Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.

Jumalaan ei siis tarvitsee pitää etäyhteyttä, hän on meidän kanssamme tälläkin hetkellä lukemattomin eri tavoin.

Piirtänyt Martta 7-vuotiaana