sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Idullaan

Näin korona-aikaan kotipuuhat ovat taas nousseet arvoonsa. Asiat, joita ei ole tullut tehneeksi vuosiin - jopa vuosikymmeniin - ovat putkahtaneet pintaan. Mieheni osti minulle syntymäpäivälahjaksi sievän lasipurkin idättämistä varten ja lajitelman erilaisia siemeniä. Onhan itujen syönti niin terveellistä. Olikin hauskaa ryhtyä idättämään. Vajaan viikon kuluttua ensimmäiset idut olivat valmiit syötäviksi. Raikkailta ne maistuivatkin leivällä ja salaatissa. Mutta voi, miten pienen määrän purkissa saattoi kerralla idättää! Pyysinkin miestäni iskemään reikiä litran lasipurkin kanteen ja lähdin ostamaan ekoliikkeestä lisää idätettävää. Mungopavut, parsansiemenet ja vehnänjyvät kertyivät ostoskoriini, ja kolmen uuden lajikkeen idätys alkoi.

Idättämisessä siemeniä pitää ensin liottaa vedessä useita tunteja, sitten ne huuhdellaan ja siirretään purkkeihin. Purkeisssa olevia siemeniä ja niistä putkahtelevia ituja pitää huuhdella sitten kolme kertaa päivässä. Samalla purkkia varovasti käännellään.

Puuhaileminen siementen ja itujen kanssa on tuonut mieleen Jeesuksen kertoman Kylväjä-vertauksen. Jeesus kertoi kylväjästä, joka lähti kylvämään. Muutamat siemenet putosivat tie oheen, mutta linnut söivät ne. Toiset putosivat kalliolle, nousivat pian oraalle, mutta auringon noustua ne kuivettuivat, koska niillä ei ollut syvää maata. Ne, jotka putosivat orajantappuroihin, joutuivat niiden tukaduttamiksi. Jotkut sentään putosivat hyvään maahan ja tuottivat moninkertaisen sadon.

Jeesus selitti kertomaansa vertausta. Siemen tarkoittaa Jumalan sanaa. Kun ihminen ei ymmärrä sitä, niin Paha tulee tempaamaan pois sen, mitä on kylvetty hänen sydämeensä. Kallioperälle kylvetty siemen kertoo ihmisestä, joka ensin iloisena ottaa sanan vastaan, mutta luopuu siitä ahdistuksen tai vainon tullessa. Orjantappuroihin kylvetty siemen kuvaa tilannetta, kuinka huolet tai rikkaus tukahduttaa ihmisen vastaanottaman sanan. Sana jää hedelmättömäksi. Kuitenkin sellainen ihminen, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen, tuottaa runsaasti satoa.

Kun idättelin vehnänsiemeniä ja mungopapujani, jotka elivät lyhyen ituelämänsä vain kasteluveden varassa, mietin tuota Jeesuksen Kylväjä-vertausta. Onko lähellämme ihmisiä, jotka ovat kuulleet sanan Jeesuksesta, mutta jääneet sen jälkeen jotenkin kuin tyhjän päälle? Onko heillä ollut mahdollisuutta saada virkistävää vettä ja  tarvittavaa ravintoa kehittyäkseen? Onko heitä ohjattu seurakunnan yhteyteen, johon he voisivat juurtua tukevasti kasvua varten? Ja vielä yksi miettimisen aihe: voisimmeko me olla mukana tässä prosessissa? Silloin sanan siemenen sydämeensä saanut voisi kasvaa hengellisessä elämässään ja tuoda kasvun myös omaan arkeensa.




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti