Olemme mieheni kanssa useana päivänä polttaneet risuja mökkitontiltamme. Aluksi se ei meinannut onnistua, kun risut olivat vielä märkiä, eivätkä partiolaistaidot riittäneet roihun sytyttämiseen. Sitten Pirkanmaalla julistettiin kulovaroitustila, ja piti odotella parempaa aikaa. Nyt on nuotio saanut räiskyä, ja olemme joutuneet vähän varomaankin, etteivät liekit nouse liian korkeiksi.
Tulelle risuja syöttäessämme olemme ihmetelleet tulen väkevää voimaa. Raamatussa tuli tarkoittaa usein Jumalan tuomioita ja puhdistautumista. Jeesus huudahtaa Luuk. 12:49 Tulta minä ole tullut heittämään maan päälle, ja kuinka tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt!
Hän jatkaa puhettaan siitä, että hän ei ole tullut tuomaan rauhaa maan päälle, vaan ihmiset joutuvat valitsemaan puolensa hänen suhteensa. Läheisetkin ihmiset asettuvat vastakkain.
Ensimmäisen helluntain tapahtumissa kerrotaan Pyhän Hengen saapumisesta tulenliekkien muodossa. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.
Helluntain tapahtuma oli väkevä ihme, joka muutti opetuslasten elämän. Arat, lukkojen takana istuneet oppilaan lähtivät rohkeasti kaupungin kadulle julistamaan ylösnousseesta Jeesuksesta. Näkyi Jumalan tulen valtava, muuttava voima!
Paavali puhuu myös tulesta. Hän kehottaa Room. 12:11 Älkää olko toimissanne velttoja. Olkaa Hengessä palavia, palvelkaa Herraa.
Viime vuonna julkaistu uusi raamatunkäännös sanoo saman asian näin: Ahkeroikaa, älkää laiskotelko. Olkaa tulisieluisia Herran palvelijoita.
Vanhempi käännös muistuttaa siitä, että työ Jumalan pelloilla ei voi olla vain omista sielun syövereistä lähtenyttä, vaan kaiken pohjana on Jumalan Henki. Kun hän on saanut ensin puhdistaa mielemme ja sielumme, silloin emme voi pahasti mennä vikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti