Laiton miehittäjä vaiko laillinen, itsenäinen valtio?
Kun viime kesänä näihin aikoihin teimme Magdaleenan kanssa päätöksen lähteä tammi-helmikuussa kuudeksi viikoksi Israeliin, jouduimme pakostakin silmikkäin isojen kysymysten eteen. Sodan uhka kasvoi kaiken aikaa. Sitten tuli marraskuu 2012. Matka oli jo maksettu ja aikaa lähtöön enää kuukausi. Silloin tuli tieto Israelin iskusta Gazaan. Emme voineet muuta kuin luottaa siihen, että jos tilanne vielä siitä kärjistyisi, tulisi suurlähetystöltä määräys matkojen keskeyttämisestä. Sitä ei onneksi tullut ja Eilatissa oli suloisen rauhallista, vaikka parlamenttivaalitkin mahtuivan lomamme keskelle.
Mutta kalliikisi Israelille oli tämä isku Gazaan tullut (noin 800 milj. USD). Samoin oli kärsinyt turismi. Oppaamme kertoi, että 25% jo varatuista matkoista oli peruttu. Eräs turistiopas kertoi, ettei hänellä ollut kuukauteen ollut yhtään opastettavaa ryhmää ja Eilatissa taksikuskit ajelivat tyhjillä autoilla. Muutoin turismi v.2012 oli kyllä ollut maan historian vilkkainta.
Jos sanoo, että 'Next year in Israel', kuten juutalainen kansa hoki kahdentuhannen vuoden ajan - ja nyt mekin sanomme - syntyy aivan erityinen ja omakohtainen kiinnostus tämän maan, niin etäisimpään, kuin myös tuiki tuoreeseen politiikkaan.
Tässä pikakuvaus Israelin valtion syntyajoilta:
(Tietoja koottu mm.Pekka Sartolan uusimmasta kirjasta "Miksi täsätä ei puhuta")
Toinen maailmansota oli juuri päättynyt. Maailma oli turtunut verenvuodatukseen, massamurhiin, miehityksiin ja anarkiaan. Brittiläisen mandaatin aika oli päättymässä Lähi-Idässä, ja Yk:lla oli tarjota useampikin ehdotus alueen jakamisesta maattoman ja syyttömästi kärsineen juutalaisen kansan ja arabien välillä. Arabiliitto hylkäsi YK:n ehdotukset toinen toisensa perään.
Talvi 1947-48 oli jo erityisen vaikea silloisella mandaattialueella, koska arabimailla oli tiedossa, että siionistit tulisivat perustamaan oman valtion välittömästi brittien poistuttua maasta..Niinpä he aloittivat jo joulukuussa terrori-iskut, ja saivat samalla aikaan ensimmäisen kolmesta laajasta pakolaisvirrasta.
Toukokuun 14. päivänä Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi. Brittien mandaattiaika päättyi keskiyöllä, ja sen jälkeen alkoi tapahtua. Yhdysvallat tunnusti Israelin valtion de facto, samoin Persia jne. Mutta tapahtui muutakin. Vain muutamia tunteja puolenyön jälkeen vastaperustettu valtio sai kohdata viiden arabimaan yhtäaikaisen hyökkäyksen; Egypti hyökkäsi lounaasta, Syyria koillisesta, Libanon pohjoisesta ja Jordania idästä yhdessä Irakin kanssa.
YK:lla ei ollut mitään mahdollisuuksia puuttua asioihin muutoin kuin tuomitsemalla ne jälkikäteen. Mutta huolimatta ylivoimasta eivät arabivaltiot kyenneet murtamaan israelilaisten puolustuslinjoja. Idässä tosin Arabilegioonan turvin onnistuttiin valtaamaan koko Länsiranta sekä puolet Jerusalemista, mukaanlukien Vanhakaupunki. Egyptin joukot pysäytettiin nykyisen Gazan kaisten pohjoisrajan tuntumaan.
Kesäkuussa YK puuttui asiaan ja julisti kuukauden mittaisen tulitauon. Tuona aikana Israeliin muodostettiin virallisesti Puolustusvoimat, ja sodasta huolimatta maahan virtasi koko ajan lisää maahanmuuttajia sekä arabimaista että Euroopasta.
Taistelut jatkuivat silloin ja jatkuvat yhä. Mutta on syytä muistaa, että Israel ei aloittanut sotaa. Hehän olivat hyväksyneet YK:n tekemän päätöksen 181 mukaisen maanjakoa koskevan suosituksen, toisin kuin Arabimaat sekä palestiinaliset. Ja kaiken päätteeksi viisi arabimaata hyökkäsi välttömästi Israelin laillisesti perustetun valtion kimppuun, tarkoituksena hävittää juutalisvaltio ja perustaa alueelle United States of Palestine.
Loppukooste:
"Pääasialliset perusteet kansainvälisessä oikeudessa juutalaisen kansan laillisille vaatimuksille, perustuen historiallisiin oikeuksiin koskien Palestiinaa, ovat Kansainliiton San Remon päätökset huhtikuulta 1920, Palestiinan Mandaatti heinäkuulta 1922, sekä YK:n sopimukset. Nämä välineet yksistään muodostavat juutalisen väestön vapauden perussopimuksen.Näitä oikeuksia ei ole milloinkaan kumottu". (Kansainvälisen oikeustieteen tri. C.D.Wallace.)
Oli miten oli... ja on miten on, mutta sinne mehiläispesään mennään, next year, jos Herra ja Suomen suurlähetystö sen sallivat. Seuraavissa postituksissani aion pikakerrata Israelin historian keskeisimmät vaiheet, alkaen aina isä Aabrahamista. Uskon, että meille kaikille tekee hyvää käydä kerran vielä kaikki historian pääetapit läpi, sillä niin sotkuinen tämä 'maailman navan' alue aina vain on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti