Olen etsiskellyt tällä viikolla taikinanjuurta pakastimesta. Meillä on mieheni hapattama leivänjuuri yli 30 vuoden takaa. Viime aikoina olemme leiponeet ruisleipää niin vähän, että juuri on päässyt katoamaan. Kaksihenkiseksi pienentynyt perheemme ei kovin monta limppua yhdellä kertaa tarvitse.
Nyt äitienpäivän lähellä olen lueskellut Anni Maria Laaton kirjaa kirkkoäideistä Matres ecclesiae. Kirkkoisistä puhutaan paljon, mutta keitä sitten ovat kirkkoäidit? Sana voi tarkoittaa kaikkia äitejä ja naisia, jotka opettavat lapsiaan, lastenlapsiaan sekä muita lähellään olevia ihmisiä ja hoitavat samalla arkiset velvollisuutensa. Heidän merkityksensä on ollut valtava kristinuskon leviämisessä ja säilymisessä. Kirkkoäiti voi myös tarkoittaa varhaisen kirkon naisia, jotka tekivät jotain erityistä. He opiskelivat, opettivat, perustivat luostareita ja johtivat sairaaloita. Samalla he toimivat hengellisinä äiteinä ja olivat muille esikuvina.
Monen varhaiskirkon tunnetun teologin takana on kristitty äiti. Augustinuksella (v. 354 - 430) oli pohjoisafrikkalainen kristitty äiti nimeltään Monnika, Augustinuksen isä oli pakana. Augustinus itse oli nuorena skeptikko, hän piti 15 vuotta rakastajatarta, jonka kanssa hän sai pojan. Äiti ohjaili poikaansa lujalla kädellä. Hän jopa sai Augustinuksen hylkäämään avopuolisonsa luvaten etsiä tälle uuden vaimon. Nykyisin ei voisi kuvitellakaan anopin tarttuvan näin rautaisella otteella nuoren perheen elämään. Meidän aikamme vetäisisi kirkkoäiti-Monnikalle tästä toiminnasta pitkän miinuksen. Lohdullista on myös ajatella, ettei kukaan ole täydellinen! Täytyy kuitenkin muistaa, että aika oli kovin erilainen, elettiinhän antiikkia. Augustinus joutui kriisiin, kun ei tiennyt, miten hyvä elämä ja todellinen onni saavutetaan. Muutettuaan Milanoon hän istui uskollisesti kirkossa, mutta taisi ennemminkin silmäillä ympärillään olevia vaimoehdokkaita. Eräänä päivänä hän koki uskonnollisen murroksen, kun kuuli sanat: - Ota ja lue! Room. 13: 13-14. Siitä alkoi Augustinuksen uskon tie, joka vei hänet Konstantinopolin piispaksi ja teologiksi, joka on auktoriteetti lähes kaikissa keskeisissä kysymyksissä.
Laaton kirja vilisee äitejä ja isoäitejä, jotka ovat vaikuttaneet perheensä arvoihin ja tekoihin ja ovat olleet hengellisiä kasvattajia. Eräs tällainen oli roomalainen Nonna (k. n. 374) jonka kaikki kolme lasta kasvoivat kristityiksi. Toinen hänen pojistaan kuvaa äitinsä merkitystä lapsilleen ja sanoo, että Nonna oli hyvä ihminen, todellinen “pyhä taikina”. Hän viittaa Roomalaiskirjeen kohtaan 11:16: “Sillä jos alku on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat”. Poika kertoo äitinsä elämästä, ettei tämä elänyt vain itseään varten, vaan välitti hengellisen perinnön myös lapsilleen ja miehelleen.
Viimeisimmässä Elämään- lehdessä Timo Junkkaala puhuu samasta asiasta. Hän sanoo, etteivät Suomen kirkon tulevaisuutta ratkaise teologit ja kirkko instituutiona, vaan kodit. Kodeissa saa kohota “pyhä taikina”, jonka päälle kämmensyrjällä on vuosisatoja painettu ristinmerkki.
Ehkä minäkin lähden etsimään vielä omaa taikinanjuurtani. Luulen, että se löytyy kaupunkikotimme pakastimesta.
Kuva Magdaleena
Nyt äitienpäivän lähellä olen lueskellut Anni Maria Laaton kirjaa kirkkoäideistä Matres ecclesiae. Kirkkoisistä puhutaan paljon, mutta keitä sitten ovat kirkkoäidit? Sana voi tarkoittaa kaikkia äitejä ja naisia, jotka opettavat lapsiaan, lastenlapsiaan sekä muita lähellään olevia ihmisiä ja hoitavat samalla arkiset velvollisuutensa. Heidän merkityksensä on ollut valtava kristinuskon leviämisessä ja säilymisessä. Kirkkoäiti voi myös tarkoittaa varhaisen kirkon naisia, jotka tekivät jotain erityistä. He opiskelivat, opettivat, perustivat luostareita ja johtivat sairaaloita. Samalla he toimivat hengellisinä äiteinä ja olivat muille esikuvina.
Monen varhaiskirkon tunnetun teologin takana on kristitty äiti. Augustinuksella (v. 354 - 430) oli pohjoisafrikkalainen kristitty äiti nimeltään Monnika, Augustinuksen isä oli pakana. Augustinus itse oli nuorena skeptikko, hän piti 15 vuotta rakastajatarta, jonka kanssa hän sai pojan. Äiti ohjaili poikaansa lujalla kädellä. Hän jopa sai Augustinuksen hylkäämään avopuolisonsa luvaten etsiä tälle uuden vaimon. Nykyisin ei voisi kuvitellakaan anopin tarttuvan näin rautaisella otteella nuoren perheen elämään. Meidän aikamme vetäisisi kirkkoäiti-Monnikalle tästä toiminnasta pitkän miinuksen. Lohdullista on myös ajatella, ettei kukaan ole täydellinen! Täytyy kuitenkin muistaa, että aika oli kovin erilainen, elettiinhän antiikkia. Augustinus joutui kriisiin, kun ei tiennyt, miten hyvä elämä ja todellinen onni saavutetaan. Muutettuaan Milanoon hän istui uskollisesti kirkossa, mutta taisi ennemminkin silmäillä ympärillään olevia vaimoehdokkaita. Eräänä päivänä hän koki uskonnollisen murroksen, kun kuuli sanat: - Ota ja lue! Room. 13: 13-14. Siitä alkoi Augustinuksen uskon tie, joka vei hänet Konstantinopolin piispaksi ja teologiksi, joka on auktoriteetti lähes kaikissa keskeisissä kysymyksissä.
Laaton kirja vilisee äitejä ja isoäitejä, jotka ovat vaikuttaneet perheensä arvoihin ja tekoihin ja ovat olleet hengellisiä kasvattajia. Eräs tällainen oli roomalainen Nonna (k. n. 374) jonka kaikki kolme lasta kasvoivat kristityiksi. Toinen hänen pojistaan kuvaa äitinsä merkitystä lapsilleen ja sanoo, että Nonna oli hyvä ihminen, todellinen “pyhä taikina”. Hän viittaa Roomalaiskirjeen kohtaan 11:16: “Sillä jos alku on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat”. Poika kertoo äitinsä elämästä, ettei tämä elänyt vain itseään varten, vaan välitti hengellisen perinnön myös lapsilleen ja miehelleen.
Viimeisimmässä Elämään- lehdessä Timo Junkkaala puhuu samasta asiasta. Hän sanoo, etteivät Suomen kirkon tulevaisuutta ratkaise teologit ja kirkko instituutiona, vaan kodit. Kodeissa saa kohota “pyhä taikina”, jonka päälle kämmensyrjällä on vuosisatoja painettu ristinmerkki.
Ehkä minäkin lähden etsimään vielä omaa taikinanjuurtani. Luulen, että se löytyy kaupunkikotimme pakastimesta.
Kuva Magdaleena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti