lauantai 14. kesäkuuta 2014

Jobinpostiako?



 Job kuuluu niihin Vanhan Testamentin patriarkkoihin, jonka varmasti kaikki kanssakulkijamme jollakin tapaa tuntevat. Kyllä hänen elämänsä taival sen verran poikkeuksellinen oli.

Magdaleena kertoi vast'ikään blogikirjoituksessaan upeasti Jobin elämän tiivistelmän. Olen itsekin tutkinut sitä, ja erityisesti yrittänyt löytää sen viisastenkiven, jolla Jobin päälaelleen kaatunut hurskas elämä meni takaisin raiteilleen.

 Jumalan tapa puhua Jobista kirjan alussa oli hämmentävän ylistävä. Kerrotaan, että Hän kuvaili Jobia saatanalle seuraavin sanoin:  
Job 1: 8 "...Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Maan päällä ei ole hänen vertaistaan. Hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."

Huh huh. Onpa hyvä, ettei itse joudu oman elämänsä kanssa, ainakaan näin maan päällä, näin julkisen analyysin alle. Mutta - mikä sitten oli Jobin synti? Miksi hän joutui kärsimään kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaivat, joita ylipäätään kenenkään elämään voidaan vuodattaa?

Jobille lähetettiin kolme viisasti miestä hänen tuskaansa ja masennusta lievittämään. Kenen hyvänsä masentuneen rinnalla on kuitenkin vaikeaa tasapainoilla. Sen on meistä moni joutunut toteamaan. Kuunnella voi, ja ottaa osaa - mutta oikeiden sanojen löytäminen on usein lähes mahdotonta. Näin kävi Jobinkin viisaille ystäville. Kaksi heistä puhui ja puhui, mutta kaikki heidän viisaalta kuulostava puheensa oli turhaa.
Kolmas mies, Elihu, joka oli heistä nuorin, arkaili ensin puhua lainkaan, mutta sai itseluottamuksensa takaisin todetessaan, että olihan Jumalan Henki luonut hänetkin ja että Jumalan edessä hänkin oli vain 'hyppysellinen savea', samaa materiaa kuin mitä hurskas Job ja nämä kaksi muutaikin vanhaa ja viisasta miestä olivat.
Nuori Elihu luotti myös siihen, että 'Kaikkivaltiaan henkäys tulisi elävöittämään hänen sanansa' niin, että niistä olisi todellista apua Job-raukalle.

Elihu aloitti puheensa heti rankasti. Hän lainasi Jobin omia sanoja ja lausui: Olet sanonut näin itsestäsi:
Job 33: 9 " Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa. Olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä."
Ja jatkoi:
Job 34: 5-6  " Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni. Vaikka puhun totta, minua pidetään valehtelijana. Kuolettava nuoli on sattunut minuun, vaikka en ole tehnyt syntiä."

Nyt kuulen Elihun jo huutavan Jobille:
Job: 7-10 " Kuka on mies, joka Jobin tavoin  juo jumalanpilkkaa kuin vettä?....Ei mies hyödy siitä, että elää Jumalalle mieliksi." Hän jatkaa jakeessa 10:
 "Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä. Hän rankaisee ihmistä hänen teoistaan ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan."

Sitten olikin Herran itsensä vuoro puhua. Eräs hänen kysymyksistään Jobille kuului näin:
Job 39: 37 " Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä  vastatkoon tähän."

Mikä siis loppujen lopuksi oli Jobin synti? Sekö, että hän TIESI olevansa hyvä ja nuhteeton.
Niin se taisi olla. Job tunnustaa tämän lopulta itsekin, luvussa 42 ja sanoo:



Job 42: 3-6 "...Minä puhuin
 taitamattomasti asioista, joiden
 ymmärtäminen menee ymmärrykseni yli
...Korvakuulolta vain olin sinusta
 kuullut, mutta nyt ovat silmäni 
nähneet sinut. Sen tähden minä 
peruutan puheeni ja kadun 
tomussa ja tuhassa."

Kun tarinan lopussa vielä kerrotaan, että Job rukoili äskeistein ystäviensä puolesta, joiden kanssa oli kovasti kättä vääntänyt, palautti Herra Jobin - onnettomuuksien vankilasta - ja antoi hänelle kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin mitä oli surun vuosina menettänyt.                                      
                                                  Kuva: Aleksis 3v. "Myrskyä ja päivänpaistetta". .
   
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti