keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tapio Rautavaara: KORTTIPAKKA.

Tänään saimme mieheni kanssa mietittäväksi merkillisen mysteerin. Kun vuonna 1966 rakennetun saunamökkimme sisäkatto viikko sitten purettiin, löytyi kattolautojen alta vaarivainaan korttipakasta puuttunut kortti - ruutu yhdeksän.
Lapsemme ovat pieninä pelanneet tällä vaarinsa nostalgisella korttipakalla - Maijaa ja pasianssia. Yhden kortin puuttumisen jälkeen he ovat ilmeisesti joutuneet muokkaamaan Jokerista tämän puuttuvan kortin, niinhän se aina tehtiin, jos jokin kortti hävisi.

 Mutta miten on yksi pelikortti voinut joutua sisäkaton lautojen alle?

 Lopulta emme keksineet muuta avainsanaa ongelmaamme kuin tuvan nurkassa aikanaan ollut kerrossänky. Lapset ovat ehkä pieninä pelanneet korttia nokikkain yläsängyssä ja joku heistä on ylettynyt piilottamaan, jostakin syystä, yhden korttinsa seinän vierustasta kattolaudan alle, eikä ole saanutkaan sitä sieltä enää pois. Näinköhän tämä juttu on mennyt?

Kun katselin tätä isäni vanhaa korttipakkaa, joka näin oli taas täydentynyt, tupsahti yht' äkkiä oman nuoruuteni muistoista esiin Tapio Rautavaaran musiikillinen runoelma - Korttipakka. Muistan tarkalleen minkälaisen tunnelman Rautavaaran tulkinta ja runoelman riipaisevan syvät sanat minun tytönsielussani silloin synnyttivät. Vieläköhän niissä olisi tehoa ja mistäköhän ne edes löytyisivät?

No - sanat löytyivät, mutta runoelman esitystunnelmaa ei tähän voi siirtää. Toivon, että nämä sanat puhuvat jokaiselle juuri niin, että runo ravitsee ja raapaisee.

 KORTTIPAKKA.

" Tämä on vanha tarina. Kerran sota-aikana tapahtui näin. Oli oltu pitkällä marssilla ja komppania oli tullut pieneen kaupunkiin. Seuraava päivä oli sunnuntai ja vääpeli komensi pojat kirkkoon. Kun pappi luki rukouksen, niin ne, joilla oli rukouskirja, ottivat sen esiin.

Mutta yhdellä sotilaalla ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän levitti eteensä kirkon penkille. Vääpeli huomasi kortit ja sanoi: Sotamies! Kortit pois!
Kirkonmenojen jälkeen sotamies vangittiin ja vietiin kenttäoikeuteen. 
Sotatuomari kysyi: - Perustelkaa tekonne, muuten rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan!

Sotamies vastasi: Sotatuomari, olen ollut marssilla miltei koko viikon, eikä minulla ole raamattua eikä rukouskirjaa, mutta toivon, että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni. 
Näin sanoen sotamies alkoi kertomuksensa:
"Herra sotatuomari, korttipakka on minulle raamattu, almanakka ja rukouskirja".

Tarina on pitkä, joten joudun laittamaan sen kahteen osaan. Tämä osio sisältää selityksen siitä, miten raamattu toimi sotemiehelle almanakkana. Seuraavassa blogitekstissäni hän saa selittää meille korttipakan sisältämän Raamattu ja rukouskirjaosuuden.

Sotamies jatkaa:
"Kun lasken yhteen korttipakan pisteet saan tulokseksi 364. Niitä on vain yksi vähemmän kuin on päiviä vuodessa.
Kortteja on 52. Yhtä monta kuin on viikkoja vuodessa.
Maita on neljä, yhtä monta kuin on viikkoja kuukaudessa.
Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on kuukausia vuodessa.
Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin on viikkoja neljännesvuodessa.
Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulle almanakka".  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti