perjantai 3. lokakuuta 2014

Avoimia työpaikkoja


Repäisin kerran Raamattuopiston Elämään-lehdestä irti kyseisen hauskan, mutta riipaisevan työpaikkatarjouksen. Tämä voisi olla kaikkien työvoimatoimistojen seinällä yhtenä mahdollisuutena, niin sitten nähtäsiin alkaisiko muihin avoimiin työpaikkoihin olla tungosta.

Meidän presidenttimme sanoi viime uudenvuodenpuheessaan painavasti, ettei Suomella ole varaa vapaamatkustajiin. Niinpä - mutta miten se tehdään?

Olemme kiinnittäneet kahdella talvisella Eilatinmatkallamme huomiomme siihen miten siinä maassa suhtaudutaan nuoriin työttömiin. Saimme kuulla kuinka Egyptin vastainen raja vuotaa, mutta huomata myös sen, miten näiden pakolaisten kanssa meneteltiin. Kun he kerran olivat tähän maahan saapuneet, annettiin näille nuorille pakolaisille pikapikaa palkattu työ eli yhtä kuin itseisarvo. Kotiuttamiseen kuului työn ohessa ateriat ja majoitus, joka luultavimmin oli jonkinasteinen 'yhteis-sellainen' - tuskin kukin heistä sai omaa ulko-ovea, mitä taas meidän maassamme pidetään minimivaatimuksena.
.
Palkka, asunto ja tunne siitä, että tässä maassa heillä oli paikka yhteiskunnassa - nämä nostivat pakolaisten itsetuntoa. Näimme heitä hotellin puutarhassa varhaisesta aamusta iltaan - buunaamassa, puutarhatöissä, huoneita siivoamassa ja katuja raikkaiksi ruiskuttamassa. He näyttivät iloisilta ja onnellisilta. Hauskaa oli kuunnella heidän railakasta nauruaan hotellin synagogan seinän takaa, siellä kun oli heidän kieliluokkansa. Joka päivä oli näillä nuorilla muutama tunti kielenopiskelua. Kielitaidottomuus ei kuitekaan ollut mikään este aloittaa välitön työnetko uudessa kotimaassa. Ei lakanaoiden vaihto kielitaitoa vaadi.

Olen ihmetellyt oman maamme pakolaiskeskuksia. Miten turhauttavaa mahtaa aikuisen olla vuosi kielikoulussa ja elää sivussa muusta kulttuurista. Eikö Suomestakin löytyisi manuaalista työtä, joka istuttaisi ihmiseen terveen itsetunnon: "Minua tarvitaan. Minulle maksetaan työstäni palkkaa. Pystyn elättämään perheeni."?

Vinkki! Meidän mökin puskittuvassa metsässä olisi heti hommia kahdellekin raivaajalle. Ja mitenkähän koko muu puskittuva Suomi saadaan aisoihin? Jos minä itse joutuisin elämään yhdenkään sellaisen päivän, ettei sille olisi minkäänlaista järkevää suunnitelmaa - pitkästyisin.

Päivi Räsänen lausui kerran eräässä Tv- haastettelussa maahamme tulevista pakolaisista kommentin, josta hän on saattanut saada kirpeääkin kritiikkiä. Hän sanoi, että Suomi nyt jo tietää miten eri maista tulevat pakolaiset maamme oloihin sopeutuvat ja tämän tiedon pohjalta pitäisi suomalaisilla itsellään olla mahdollisuus ja valta päättää, mistä maista tänne kannattaa pakolaisia ottaa.
Jos tämän lausunnon pohjia myöten aikoo ymmärtää, on se sekä pakolaisen itsensä - kuin myös maamme etu. Eiköhän koko tämän pakolaispolitiikan perimmäinen tarkoitus ole nimenomaan - auttaa maahamme muuttanut henkilö parhaalla mahdollisella tavalla uuden elämän alkuun?
Joidenkin maiden kansalaisille se kuuleman mukaan on helppoa, joidenkin taas miltei mahdotonta. Viisas päämäärä siis omaa maatamme ajatellen olisi - muodikkaasti sanottuna WIN-WIN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti