" Lutikan läntti lakanassa"

Otsikon teksti on kuvassa olevan henkilön karrikoitu kuvaus hänestä itsestään. Jos joku toinen antaisi lähimmäisestään moisen lausunnon, ei se kertoisi kovin mairittelevia asioita kyseisestä henkilöstä, mutta jos joku sanoo noin itsestään, niin mitä se hänen itsetunnostaan kertoo?

 Itsearviointi on siis karikatyyri, samoin kuin hänestä tekstiini liittämä kuva. Löysin tämän mainion kuvan netistä, mutta en koskaan löytänyt tietoa siitä, kuka sen on maalannut. Kuvassa oleva henkilö on liki kaikille meille tuttu, mutta hämmentävää juuri tässä kuvassa on se, että siinä ei niinkään kuvata kyseisen herran ulkonäköä, vaan hänen persoonallisuuttaan.Tämän tunnetun persoonan - niin valo, kuin varjopuoletkin - piirtyvät kuvassa hyvin. Hänestä on nimittäin sanottu myös näin::"Hänen vierellään oli vaikea olla, mutta hänen rinnallaan oli helppo tulla uskoon."
Kyseessä on Urho Muroma, eräs maamme merkittävämpiä julistajia tällä vuosisadalla. Hän oli sekä opettaja että sielunhoitaja ja vaikutti ratkaisevasti mm. sen herätysliikkeen syntyyn, jota on kutsuttu viidesläisyydeksi.
Parhaiten hänet ehkä kuitenkin muistetaan Suomen Raamattuopiston perustajana. Siitä tuli muuten juuri tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. Juhlavuosi kulkee nimellä "Käsi Raamatulla."

Kirjoitin 21.9. julkaisemassani blogikirjoituksessa aiheesta Kuka on laupias? Aion nyt kertoa eräästä venäläisestä naisesta, jolle uskallan antaa tämän arvonimen. Mutta miettiessäni kyseisen naisen persoonassa niitä ominaisuuksia, jotka saavat minut pitämään häntä 'laupiaana', tuli mieleeni myös Urho Muroma - sillä vaikka hän sai niin paljon hengellisesti maassamme aikaan, oli hänen oma käsityksesnä sekä hänen työstään että hänestä itsestään juuri tuo: "Lutikan läntti lakanassa." Hän ei ylvästellyt saavutuksillaan, päinvastoin. Hän koki Herransa edessä olevansa täysin arvoton - suorastaan tahra.

Syyskuisten kirkonmenojen jälkeen Venäjällä oli minulle varattu pieni sananpaikka - kuten aina muulloinkin.. Usein kerron jotakin tuoretta Suomesta, mutta nyt aloin kertoa eräästä venäläisestä naisesta, joka minun mielestäni on juuri sillä lailla laupias, jota suunnuntain saarnan aihe kuvasi.  Jännitys kirkkoväen keskuudessa selvästi tiivistyi, kun kerroin, että kyseinen nainen asuu aivan tuossa lähellä, itse asiassa tuossa naapurikylässä, kahden kilometrin päässä. Tällainen tarina hänestä tuona sunnuntaina syntyi:

" 1990-luvulla lähetti Innolovon kylässä sijaitsevan kirkkomme silloinen diakonissa meidän kolmihenkisen suomiryhmämme naapurikylään etsimään erästä naista, joka kuulemma pitää jossakin siellä kylällä paikallisille lapsille pyhäkoulua. Siis tehtävämme kuului: "Etsikää 'joku nainen' jostakin tuolta sovhoosikylästä".
"Ei ihan yksinkertainen tehtävä", sanoimme. Mutta apu tuli jostakin - ymmärrykseemme. Kyseinen nainen löytyi jääkylmästä, saksalaisten sodanaikaisesta saunasta. Ulkona oli kymmenkunta astetta pakkasta, samoin varmaan sisällä, ja lapsia tässä bunkkerissa - kuuntelemassa Jumalan sanaa - pitkälti toistakymmentä. Tunnelma oli tiivis ja hengitykset vain huurusivat!!!
Myöhemmin, kun olimme syvemmin tutustuneet lasten 'pyhäkoulunopettaja' Evgeninaaan, saimme kuulla myös syyn tähän merkilliseen elämäntehtävään. Evgenina oli ollut harras ortodoksi. Jäätyään leskeksi, oli hän muuttanut kehitysvammaisen poikansa kanssa tähän kylään. Kulkiessaan taas kerran kylällä - omissa toimissaan - oli hän kuullut selvän kehoituksen, joka kuului näin: "Lopeta se kuvien kumartelu kirkossasi ja katso miten huonosti lapset tässä kylässä voivat." 

Siitä hetkestä hänen sydämeensä syttyi näky aloittaa kylällä hengellinen lapsityö. Hänen ryhmänsä sai luvan kokoontua kylällä, eräässä hyljätyssä saunassa . Siellä hän alkoi kertoi ateistiperheiden lapsille Jeesuksen erityisrakkaudesta lapsiin. Samalla hän opetti heille Raamatun tarjoamaa mallia moraalin ja rehellisen työn tekemisen tärkeydestä.
Tänään tiedämme, että Evgenia on työntänyt 'sylistään' jo useita ikäluokkia ehjään aikuisuuteen ja työmaailmaan. Mutta yhä hän tekee työtään, vaikka on sairaalloinen ja täyttänyt jo 70-vuotta, mikä siinä maassa on runsaasti enemmän kuin meidän jumppaavat mummomme.

Evgeninan laupeus näkyy siinä, että hän jakaa rakkauttaan ja aikaansa - ilman toivoa palkanmaksusta - ja on uskollinen loppuun saakka  siinä työssä, johon Herra hänet yli 25-vuotta sitten kutsui.

Yläkuva:
Kylän pikkuäijiä sätkät ja mällit suussa.

Alakuva:
Evgenina, joka toi kadun lapset kirkkoon.