Maa hohtaa lumivaipassansa

Minulla on virsikirja auton hansikaslokerossa. Tykkään lueskella sitä, jos joudun odottelemaan ja aikani käy pitkäksi. Kirjassa on paljon virsiä, joita tulee harvemmin lauletuksi, mutta ne kätkevät syvällisen sanoman kauniiseen muotoon, kuten tämä Niilo Rauhalan virsi 576.

Suosittelen lämpimästi virsien lueskelemista. Kirja on samalla myös upea ja punnittu rukouskirja.

Maa hohtaa lumivaipassansa

on Luoja itse luonut hangen jään.

Maa Herran on myös roudassansa

ja lepää talven hänen kädessään.

On ankara ja pitkä talviyö,

vaan läpi senkin jatkuu Luojan työ.

Taas kaamos saartaa, painaa mieltä,

vaan Herra meidän lähellämme on.

Yön valta väistyy päivän tieltä,

ja kevät nousee, juhla auringon.

Näin tunturit ja järvet, erämaa

valoa toivon saavat heijastaa.

Nyt vaikka nukkuu siemen, multa,

työn äänet kaikkialta kuuluvat.

Me saamme hoitaa hengen tulta,

ja kätten töihin päivät kutsuvat.

Ja hohtavilla talvihangilla

suot, Herra, mielen, ruumiin iloita.

Teit Herra, talven jäätäväksi,

vaan kohdussaan maa kantaa elämää. 

Loit silmuun toivon kestäväksi, 

maa kevään helmaan versot synnyttää.

Jos raskas onkin talven ahdistus, 

niin väkevä on kevään vapaus.

Oi, Herra, armon meille annat

ja Kristuksessa meidät vapahdat.

Niin kukkivat kuin jäiset rannat,

luomisen uuteen päivään katsovat.

Ja luomakunta yhtyy kiitokseen.

Jumalan lasten riemuun, kirkkauteen.

                        Virsi 576 Niilo Rauhala
                                   Tammikuun kuvat Magdaleena  

Ei tippa tapa

Eikö tippa tapa? Ei, ellei siitä tule tapa. Aika monelle kanssakulkijallemme näin on ilmeisesti kuitenkin päässyt käymään.
Suomalaisessa mediassa on vuodenvaihteessa kampanjoitu näyttävästi uuden vuoden lupausta - '100 päivää ilman viinaa'- teemalla. Moni tuttu julkisuuden henkilö on omalla mukaantulollaan haastanut kansaamme liittymään mukaan tähän kampanjaan. Hyvä niin, sillä alkoholin kulutus ja sen mukanaan tuomat ongelmat ja sairaudet ovat kansamme keskuudessa kasvussa.
Nyt on tämä tipaton tammikuu taittumassa jo huikattomaksi helmikuuksi ja pian saamme kuulla kuinka kunkin haasteen vastanottaneen on mahtanut käydä.

Niinpä niin - kellä mikäkin murhe. Minä vuorostani en saa mitenkään kammettua itsenäni ylös, ulos ja lenkille. Kun viimeinen koirani haudattiin, hautautuivat siinä samassa minun lenkkeilyhaluni.Onhan sekin haitallista terveydelle, jos ei lankaan liiku.

 Jeesuksen ensimmäinen julkinen ihmeteko Raamatun kertomusten perusteella tapahtui Kaanaassa asuvan ystäväperheen häissä. Siellä hän muutti suuren määrän ruukkuihin ammennettua vettä viiniksi, joka oli päässyt juhlien aikana loppumaan. Viinin loppuminen oli suuri häpeä talolle ja siksi Maria-äiti, kuultuaan perheen surkean tilanteen 'avasi pelin' ja kehotti poikaansa tulemaan apuun. Maria siis jo tiesi poikansa jumalallisen voiman muuttaa aineen olemusta tai ajaa ihmisistä ulos sairauksia, vaikkei juuri kukaan muu ollut siitä vielä tietoinen.

Mutta mikä oli ja on Jeesuksen opetus ylipäätään alkoholin käytöstä? Pohdittaessa tätä ristiriitaiselta tuntuvaa tilannetta on hyvä tietää kaksi seikkaa juutalaisesta juhlakäyttäytymisestä. Ensiksikin - viini oli juhlajuoma, jota ei juotu siksi, että siitä olisi juovuttu. Juopumus oli ja on yhä, juutalaiselle raskas rikkomus - toisin kuin vaikkapa Antiikin kreikkalaisessa maailmassa, jossa humalluttiin huikeasti ja jossa järjestettiin hurjia viininjuontikilpailujakin. Raamatun ohje on juuri päinvastainen. Viiniä voi juoda, mutta juopua ei saa, sillä siitä tulee irstas meno. Arkikäytössä viini usein juotiinkin veteen sekoitettuna - suhteessa 1:3.

 Kun apostoli Johannes kertoo tarinan Kaanaan häistä, kertoo hän sen tunnustekona, joka varmasti on ollut vaikuttava merkki jumalallisesta voimasta varsinkin niille, jotka olivat vasta äsken liittyneet Jeesuksen seuraajiksi. Meille tämä veden muuttuminen viiniksi toimii symbolina  Se kertoo Jeesuksen kyvystä muuttaa asioita, siis myös meitä. Mutta samalla tämä viini-ihme kertoo siitä kuinka Hän kerran on luova kaiken uudeksi.

Se, että tämä ensimmäinen ihmeteko tapahtui juuri häissä, on sekin upeaa symboliikkaaa.
 Messiaan tullessa toisen kerran maan päälle, kuvataan silloin alkavaa aikakautta vertauksella: 'ikuiset häät'. Hän on niissä sulhanen ja hänelle uskollinen seurakunta -  hänelle kaunistettu morsian.
Kaanaan häät ja veden muuttuminen siellä laadultaan parhaaksi mahdolliseksi viiniksi, onkin siis syvällisimmillään kertomus tulevaisuuden tuomasta toivosta.. 

He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtosen lähes 600-sivuinen Finlandia-voittaja He eivät tiedä mitä tekevät on ollut vuodenvaihteen kiinnostavin lukukokemus. Se on monipuolisesti nykyajan elämänmenoa peilaava romaani, jossa sekä Suomi että Yhdysvallat joutuvat satiirisen tarkastelun alle. Siinä havainnoidaan tieteen tekemisen moraalia molemmissa maissa, perheiden muodostumista ja hajoamista, lasten ja nuorten kasvukipuja, odotuksia, pettymyksiä ja irrottautumista vanhemmistaan.

Kaikki alkaa pienestä perheestä: amerikkalainen tutkija, juutalaista sukuperää oleva neurotieteen professori Joe Chayefski tapaa suomalaisen lahjakkaan, mutta alemmuudentuntoisen Alinan, jonka kanssa hän saa lapsen. Avioliitto jää kovin lyhyeksi, ja yhteydetkin katkeavat niin, ettei Samuel-poika tule tuntemaan isäänsä. Vasta ylioppilaaksi päästyään  Samuel lähtee etsimään isää, jonka laitoksella eläinkokeiden avulla tutkitaan sokeuteen johtavia näköhäiriöitä.
Joen laitos ja perhe joutuvat ekoterroristien hyökkäysten kohteeksi. Yhdysvaltoihin saapunut Samuel, joka on jo Suomessa joutunut poliisin kanssa tekemisiin tietoturvamurroista, joutuu epäillyksi. Niinpä isä ja poika vihdoin tapaavat toisensa siten, että heillä on ladattu ase välissään.

Kirjassa mielenkiintoista oli myös se, että eläinkokeiden rinnalla myös ihmiset joutuivat koekaniineiksi. Jopa pienille terveille ja ongelmattomille lapsille ja nuorille tarjotaan koulun kautta lääkitystä, jonka alkuperä on epäselvä, mutta vaikuttaa lasten käyttäytymiseen.
Uusinta uutta kirjassa edusti päähän kiinnitettävä iAm-laite, joka alkoi ohjata ihmisen ajattelua. Se toimi ihmisen pään sisäisesti, loi hänen eteensä muille näkymättömän näyttöruudun, jossa aiheet ohjautuivat ihmisen ajatuksen nopeudella. Laite korvasi vähitellen ihmisen oman ajattelun ja tahdon. Mainostajilla oli myös suora tie tätä kautta ohjailla ihmisen käyttäytymistä.

Mielenkiintoista oli Valtosen laitteelle valitsema nimi iAm, koska sen juuret saattoi löytää Raamatusta. 2. Moos. 3:14 Jumala esitteli itsensä tällä nimellä " Jumala vastasi Moosekselle: - Minä olen se, joka minä olen. Ja hän sanoi vielä: - Sano israelilaisille näin: - 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne.
Varmaan myös muistatte, kuinka Jeesus kertoi itsestään lauseilla, jotka kaikki alkoivat minä olen- sanoilla: Minä olen elämän leipä, maailman valkeus, ovi, paimen, viinipuu, tie ja totuus, ylösnousemus ja elämä.
Muutenkin kirjassa on paljon viittauksia ja vertauksia, jotka ovat uskonnollisille ihmisille tuttuja. Jo kirjan nimi löytyy Luuk. 23: 34, jossa Jeesus on viety teloitettavaksi kahden rikollisen kanssa. Siinä tilanteessa Jeesus rukoilee: - Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.
Kyseessä on siis mitä keskeisin Raamatun kohta.

Kirjassa on myös uskon etsintää. Alina on kokenut rippikoulunsa papin turvalliseksi. Hän yrittää löytää saman turvallisen kokemuksen seurakunnan yhteydestä, mutta epäonnistuu pahasti pyörittyään seurakunnan keskustelusivuilla, sillä saa sieltä vain haukkumista ja rapaa niskaansa. Työntekijäkin, joka vihdoin lähestyy ja vastaa, on etäinen ja kliseinen.

Kirjan perussanoma on hyvin syvällinen. Yhteiskunta ajautuu eteenpäin, eikä vikaankaan menevää kehitystä pysty hevillä pysäyttämään. Asiat vain rullaavat eteenpäin. Ollaan tekevinään hyvää, mutta seuraukset voivat olla hirveät.

Suosittelen kirjaa myös sellaisille blogin lukijoille, jotka eivät kovin paljoa lue nykykirjallisuutta. Tähän kirjaan kannattaa kyllä tarttua, sillä se on paksuudestaan huolimatta nopealukuinen, mielenkiintoinen ja monisärmäinen.

P. S. Olethan huomannut, että sivupalkin kirja-arvosteluista löytyy muutamia muitakin kirjoja.

Veden varassa

Olen liittänyt tähän tekstiini kaksi kuvaa,  joista kumpainenkin on otettu helmi-maaliskuussa v. 2014. Viereisessä kuvassa olevat henkilöt kelluvat todella 'veden varassa' - perinteisessä Kuolleelta mereltä (ystävättärestä) ottamassani kuvassa. Siellä on muutamana vuonna juuri tähän vuodenaikaan tullut oltua. Tämän vuoden matka jäänee väliin, sillä Finnair ei tänä talvena lainkaan lennä Eilatiin, vähäisen kysynnän vuoksi.
Niin - eihän maan turvallisuustilanne ole tälläkään erää paras mahdollinen, mutta kriisit ovat mielestäni siirtyneet pikemminkin maan pohjoisosiin ja Jerusalemiin - joten - harmittaa.
 Eräs Eilatissa tapaamamme taksiautoilija kysyi meiltä kerran, että onko Suomessa todellakin 60.000 järveä. Näin oli joku suomalaisasiakas hänelle kuulemma väittänyt.

Noo - emme raaskineet miehelle kertoa, ettei tuo luku taida edes riittääkään. Tiedämme varsin hyvin, mikä puhtaan veden arvo täällä Lähi-Idässä on, ja että joku seuraavista tämän alueen selkkauksista saatetaan käydä vaikkapa juuri vedestä.
Magdaleenan uuden vuoden aattona julkaisema blogi sisälsi upean unkarilaisen diakonissa - runoilijan, Erzebet Turmezein tekstiä - maustettuna valokuvilla, jotka hän oli ottanut Timnan luonnonpuiston mykistävissä maisemissa. Timna sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Eilatin rannikkotasangosta, joten kyllä siellä tiedetään mitä kuivuus on.

Tämä kuva on otettu eräältä Länsi-Suomessa olevalta järveltä helmikuun lopulla. Siellä olisin varmasti joutunut otsikkoni mukaisesti 'veden varaan', jos olisin lähtenyt noille kevätjäille seikkailemaan.



 Vesi on ihmeellinen aine. Harvoin sitä tulee edes ajatelleeksi kuinka ihmeellinen aine se onkaan."Vesi vanhin voitehista", tapasi vanha kansa sanoa. Nykynuoriso tietää sen omalla tavallaan. Se kulkee vesipullojensa kanssa kesät, talvet - niin - ja vesivoimasta syntyy energiaa, joka sähkönä pyörittää yhteiskuntaamme! Mitäpä siitä muuta...

Ja kuitenkin - voi miten paljon muuta vesi onkaan. Jo meidän itsekunkin ensimmäisiä elinkuukausia on ympäröinyt lapsivesi. Ja luomisen alkuhetkinä Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Maapallomme lapsivesikö, joka luomisen viidentenä päivänä alkoi vilistä erilaisia eläimiä?

Jo Raamatun alkulehdiltä voimme lukea, kuinka vesi yhtäaikaisesti ilmaisee elämää, järjestystä ja siunausta, mutta toisaalta myös sekasortoa, kuolemaa ja kirousta. Karmean konkreettinen esimerkki tästä vastakkainasettelusta on kertomus siitä, kuinka Egyptistä pakenevalle Israelin kansalle Punaisenmeren lahti halkesi kahtia ja kansa jatkoi kuivin jaloin matkaansa kohti Luvattua maata. Ja kuinka seuraavassa hetkessä tämän samaisen lahden vesi koitui kuolemaksi Egyptin sotajoukoille.
Meidän aikamme veden aiheuttamat sekasorrot on saatu nähdä TV-ruudun välityksellä: Japanin ja New Yorkin taifuunit, Thaimaan tsunamit ynnä muut.

Kuivuus ja kosteus ovat Raamatun maissa, ymmärrettävistä syistä, hyvin luonnollinen hengellinen vertauskuva. Siksi sana 'vesi' esiintyy Raamatun lehdillä kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Psalmien kirjassa kirjoittaja iloitsee siitä, että "Jumalan virta on vettä täynnä" ja  Uudessa Testamentissa Jeesus itse esittäytyy 'elävänä vetenä'. Ja Johanneksen evankeliumissa hän huutaa profeetta Jesajaa lainaten:  
" Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin saatte elää!"

Tämän elävän veden varassa  jatkaa evankeliumi yhä matkaansa. Aivan kuin aikanaan syntinen nainen Jaakobin kaivolla! Saatuaan syntinsä anteeksi, tuli hänestä heti tämän elävän veden uusi, eteenpäin kuljettaja.
 


 

... ja tutki niitä sydämessänsä

Kuva Timnan erämaasta

Kuluneina päivinä Ranskan terrori-iskuun liittyvät asiat ovat pyörineet mielessäni  erityisellä tavalla, sillä olen ollut hieman jännittynyt tyttäreni puolesta, joka on ollut Pariisissa ranskanryhmänsä kanssa. Ryhmän jäsenet ovat 9-luokkalaisia teinejä ja heidän vanhempiaan. 

Olen kuvitellut, minkälaista kuohuntaa Pariisissa on ollut juuri muutamaa päivää aiemmin, kun miljoonat ihmiset ovat puolustaneet aukioilla sananvapautta ja Euroopan johtajat ovat marssineet joukon johdossa. Kun isku kohdistuu länsimaisen sananvapauden kaikkein pyhimpään, mediaan, niin terroristit saavat juuri sitä julkisuutta, mitä ovat halunneetkin. Kovin vähän on ollut julkisuudessa samaan aikaan tapahtuneista valtavista Nigerian ja Pakistanin terroriteoista.

Miksi Muhammedia sitten pitää pilkata, vaikka seuraukset ovat arvattavissa?

Siksi tietysti kun siihen on oikeus!

TV:ssä käydyssä keskustelussa korostettiin sitä, ettei pilapiirroksilla pilkata Jumalaa - eikä häntä edes voi pilkata - vaan heitä, jotka sokeasti uskovat häneen. 

Onko sananvapaus sitä, että uskoa voi pilkata? On siis upeaa, että voi sanoa mitä vaan sellaisista asioista, joita olemme tottuneet pitämään pyhinä! Siitähän tulee riehakas vapauden tunne!

Kaikki on kuitenkin kovin ristiriitaista, kun toisaalta vaadimme itsellemme oikeuksia, tasa-arvoa, ja oikeutta omiin mielipiteisiin. Kuinka mielellämme hoemme: - Minun mielestäni, minun mielestäni! (Vaikka kukaan ei välttämättä edes haluaisi kuulla ajatuksiamme!)  

Olemme omasta olemisestamme hyvin arkoja ja herkkänahkaisia. Kuitenkin olemme valmiita pilkkaamaan, arvostelemaan ja kiusaamaan toisia. Emme välitä tippaakaan heidän tunteistaan, sillä emme kunnioita heidän aatteitaan, arvojaan tai vakaumustaan.

Kunnioitus tuntuukin nykyään olevan sellainen sana, jota kukaan ei enää edes mainitse.

Raamattu nostaa kunnioituksen todella korkealle arvoasteikossa. Siellä jopa kehotetaan Room. 12:10: - Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.   

Vihreiden Ville Niinistö muistutti, että uskontojakin saa arvostella. Kyllä saa, mutta pilkka ja arvostelu eivät ole sama asia. Eikä kriittisyyskään ole yhtä ilkeilyn kanssa. 

Täällä kotikaupungissani on samaan aikaan saanut myrskyn aikaan kaupunginvaltuuston jäsen ja monessa muussa arvostetussa tehtävässä oleva KD-puolueen jäsen Juhani S., joka on päästänyt suustaan harkitsemattomia lausahduksia. Hän kirjoitti, että puhemies Eero Heinäluoman vaimon kuolema oli Jumalan kosto Heinäluoman homomyönteisestä kannasta.

On valitettavan helppoa lähteä mukaan nykyiseen keskustelutyyliin, johon törmää netin keskustelupalstoilla. Olin edellisellä viikolla seurannut, kuinka Juhani S:n kimppuun hyökättiin hänen miehen ja naisen välistä suhdetta koskevista lausunnoistaan. Mies ja hänen vaimonsa saivat osakseen solvaamista, ivaa, alatyylistä nimittelyä ja pilkkaa. Eipä ihme, jos tällaisessa julkisessa polkemisessa omakin ajattelu sekoaa, eikä enää tule hallinneeksi, mitä suustaan päästää.

Median kautta menevät kaikki tyhmimmätkin ajatukset hetkessä eteenpäin. Nykyisin puuttuu ajatuksen ja toiminnan väliltä harkinta, on niin helppoa painaa verkkokeskustelussa lähetä-nappia. Miten vanha sananlasku muistuttaakaan: "Sanottu sana ja ammuttu nuoli, niitä ei saa koskaan takaisin."

Kannattaisi varmaan muistaa Jeesuksen äidin, Marian, ajattelutapa, kuinka tämä kätki sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä siellä. Luuk. 2:19

Jos ajattelet Marian elämää, niin hänellä jos kenellä oli niin suuria asioita, joita hän olisi voinut juoksennella ympäri kotikaupunkiaan selittämässä. Hänellä ei ajatus kuitenkaan muuttunut välittömäksi toiminnaksi, vaan kävi itsensä kanssa hiljaista, sisäistä keskustelua.

Psalmista 141:4 löytyy nykyaikaan hyvin sopiva huokaus: " Herra, pane minun suulleni vartija, varjele minun huulteni ovea."

Siinäpä sopivat sanat huoneen tauluun!

  

Aika lähteä

Meillä paloi koko joulunajan tosi kummallinen kynttilä. Se oli alkuaan n. 25 cm korkea, mutta palaessaan se valutti siitä liuenneen steariinin kummallekin kyljelleen, joten niille muodostui ikäänkuin kaksi enkelin siipeä. En ole moista ikinä nähnyt ja siitä syystä tämä persoonallinen kynttilä pani minut oikein ajattelemaan. Kynttilällä tuntui olevan minulle jotakin asiaa, mutta en tahtonut saada sen sanomasta selvää.

Vasta erään ystävättäreni joulunajan tempaus antoi minulle johtolangan siitä mitä tämä kynttilä halusi minulle kertoa. Tarina meni näin: Tämä opettaja-ystäväni oli syksyisiltä Stockmannin hulluilta päiviltä mennyt ostamaan itselleen viikon mittaisen matkan Kiinaan. Kun matkapäivä läheni, alkoi hänelle tulla ahdistava olo. Hänestä tuntui, ettei hänen kuulunutkaan lähteä Kiinaan, vaan hänen paikkansa oli viettää joulun jälkeen rauhallinen täysihoitolaviikko maaseudulla, siinä alkoholisteille ja narkomaaneille perustetussa  hoitolaitoksessa, missä hän itse vuosia sitten oli saanut parantua omasta ahdistuksen tuomasta alkoholismistaan. Silloin olivat häntä auttaneet sekä paikallinen 'myllyhoito', että suuri Jumala, jonka hän talon hiljaisessa rauhassa oli löytänyt.
 
Ja näin hän teki. Potilaita oli joulunaikaan hoitolaitoksessa vain kymmnenkunta; muutama äiti lapsineen, muutama vanhempi alkoholistimies ja kaksi nuorta narkomaanipoikaa. Mutta ne muutamat, jotka siellä olivat, olivat ystävälleni juuri ne oikeat. Juuri näille muutamille valituille sai hän olla kuin tuo kynttilä meille. Hän saattoi omakohtaisesti kertoa, että riippuvuuksista voi parantua ja toipua - ja että usko auttaa, nopeuttaa ja kantaa sillä parantumisen raskaalla, mutkaisella ja vaarallisella tiellä, joka odottaa laitoksen ulkopuolella. Ystäväni sai siis 'valuttaa' - oikealle ja vasemmalle - samoin kuin ihmeellinen kynttiläni - hänestä itsestään sitä voimaa ja kokemuksen tuomaa viisautta, jolla hän oli päässyt perille riippimattomuuden satamaan.

Eilen illalla osui käsiini Raamattuopiston Elämään- lehti marraskuulta 2014. Sen viimeisellä sivulla on usein pieni kirjoitelma Raamattuopiston perustajalta, Urho Muromalta. Lisään sen tähän, omana hyvän Uuden vuoden toivotuksenani meille kaikille.Teksti sopii myös kiitokseksi ystävälleni, joka meni ja teki sen, minkä koki oikeaksi.

 " Taistelemme kansamme sielusta. Jokainen Jumalalle voitettu ihminen vetää alas Herran siunauksia tämän kansan ylle. Juuri Sinä olet se välikappale, jota Herra tahtoo tähän tarkoitukseen käyttää
Sen tähden, ystäväni, kysyn sinulta: Kuka lähtee? Kenet Herra lähettää asiallensa? Ja minä uskon, että Sinä vastaat: Kyllä minä lähden nyt. Näin Sinä omalla paikkakunnallasi olet pieni kirkas valotuikku, ja Herran päivänä saat kuulla itse Mestarin suusta sanat: Hyvin teit, Sinä hyvä palvelija. Lähdit asialle silloin, kun muut jäivät laiskoina makaamaan.
Jumala siunatkoon Sinua. Kulkekoon Herran runsas siunaus mukanasi, ja tuikkikoon se askeleissasi." 

Psalmeja erämaassa 2

Kuvat: Magdaleena

Ps. 121: 1 - 8

Minä kohotan katseeni vuoria kohti.

Mistä saisin avun?

Minä saan avun Herralta,

häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.

Herra ei anna sinun jalkasi horjua,

väsymättä hän varjelee.

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,

sinun lähtösi ja tulosi

nyt ja aina.

Ps. 86: 6 - 7

Kuule minun rukoukseni, Herra,

ota vastaan avunpyyntöni.

Sinua minä hädässä huudan,

ja sinä vastaat minulle.

Ps. 119: 1 - 3, 10

Onnellisia ovat ne, 

joiden vaellus on nuhteetonta,

ne, jotka seuraavat Herran lakia.

Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa

ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan,

ne jotka eivät tee vääryyttä

vaan kulkevat hänen teitään.

Koko sydämestäni minä kysyn sinun tahtoasi,

älä anna minun eksyä käskyjesi tieltä.

Seuraan tähteä.

Näinkin hauska kortti oli tämän vuoden korttipinossa, kun niitä loppiaisen mentyä keittiön ovesta irrottelin. Tämän verran jouluasiaa siis vielä, mutta sitten saa joulu mennä menojaan - kaikkine pohdintoineen.
Päätin edellisen kirjoitelmani siihen mahdollisuuteen, että Jeesus olisikin syntynyt vuonna 7eaa. Tähän vuoteen vei meidät varma tieto siitä, milloin 'ensimmäinen verollepano' Juudeassa on suoritettu.

Paljon on tutkittu myös sitä, mikä on mahtanut olla se poikeuksellinen ilmiö taivaalla, se tähti, joka on saanut Idän tietäjät (astrologit?) Melchiorin, Kasparin ja Baltasarin lähtemään kaukaisesta kotimaastaan.
Ja  sitäkin on mietitty, onko joku tähti todella voinut liikkua -  heidänhän kerrotaan seuranneen sitä. Onko tämä osa Raamattua satua?

Olen löytänyt erään mielenkiintoisen tiedon, ilmiön jonka on kerrottu tapahtuneen taivaankannella juuri tuona samaisena vuonna - vuonna 7eKr. Sen vuoden aikana ovat planeetat Jupiter ja Saturnus muodostaneet keskenään kokonaista kolme konjunktiota Kalojen tähdistössä. Konjunktio tarkoittaa sitä, että nämä kaksi suurta planeettaa ovat näkyneeet ikään kuin toinen toisensa päällä, jolloin näin syntyneen 'tähden' kirkkaus on ollut valtaisa. Ja näitä konjunktioita on siis vuoden 7eaa aikana tapahtunut peräti kolme!

Tämä tieto sai minut villisti 'tikittämään'. Olisiko tässä selitys siihen, että tietäjät 'seurasivat' tähteä. Olisiko se ensin näkynyt Persiassa (nyk. Iran), jolloin tietäjät olisivat lähteneet tähden antaman koordinaatin avulla liikkeelle kohti Juudeaa. Seuraava konjunktio olisi tapahtunut ehkä puolen vuoden kuluttua, kun he ovat juuri saapumassa Jerusalemiin ja kolmannen he olisivat nähneet Beetlehemissä. Ja voisiko olla mahdollista sellainenkin ajoitus, että ensimmäinen supertähti olisi ilmestynyt taivaalle juuri silloin, kun Maria sai enkeli-ilmestyksen ja tiedon - odottavansa tulevaa Messiasta? Olisivatko tietäjät kaukana itäisillä mailla nähneet sen ja juuri tällöin, lähteneet liikkeelle ja tulleet kuukausia kestäneen matkan jälkeen Jerusalemiin. Siellä he joutuivat tiedustelemaan kuninkaan syntymästä ensin kaupungin asukkailta, lopulta myös Herodekselta, joka vuorostaan joutui kyselemään kirjoituksissa ennustetun kuninkaan syntymästä ylipapeilta ja kirjanoppineilta.

Mielenkiintoista on sekin, että nämä konjunktiot tapahtuivat Kalojen tähdistössä. Kalahan tuli vainojen alkaessa olemaan Jeesuksen seuraajien salainen merkki. Sana IKTYS on kreikkaa ja tarkoittaa siis sanaa 'kala'. Mutta sanan viiteen kirjaimiin sisältyy myös alkukristittyjen uskontunnustus, joka oli: " Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja."

Tämän tutkimukseni myötä jouduin jälleen ajanlaskumme alun tuolle puolelle. Tarkistaakseni tätä outoa uutta tietoani aloin lukea myös tunnetuimman suomalaisen raamatuntutkijan, Uuras Saarnivaaran alaviittein varustetusta Raamatusta Luukkaan evankeliumin lukua 2, sen ensimmäistä jaetta. Nyt hämmästyin toden teolla, sillä jakeen alaviitteessä ilmoitettiin seuraavaa:

"Palestiinassa luettelointi verotusta varten tapahtui vuonna 7eaa. Jeesuksen syntymä tapahtui sen aikana. Sitä koskeva virheajoitus johtuu apotti Dionysius Exiguuksen laskuvirheestä v.525 jKr." 

Yllättävä uutinen. Teen kuitenkin pienen muutoksen kyseiseen Saarnivaaran tekstiin. Palestiina- nimen kohdalla pitäisi nimittäin olla sanat "Syyrian Juudea"( tai Kaanaan maa tai Israel), sillä Palestiina- nimistä aluetta ei Jeesuksen syntymän aikoihin täällä lainkaan ole ollut. Keisari Hadrianus nimesi sen Palestiinaksi vasta v.165 jKr, samalla kun Jerusalem nimettiin Ailia Capitoliinaksi.   
Kuva: Taottu tähtikuvio Jeesuksen syntymäkirkon lattiassa.






Vieressä oleva kuva tähdestä on otettu Jeesuksen syntymäkirkon lattiasta. Perimätiedon mukaan juuri sillä kohtaa on Jeesus syntynyt.

Katse kohti alkanutta vuotta

Jeesuksen luo tuli aikansa oppineita, jotka halusivat panna hänet koetukselle.
      - Näytä meille merkki taivaasta! he sanoivat.
      Mutta Jeesus vastasi heille: - Illalla te sanotte: "Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa", ja aamulla: "Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava." Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. (Matteus 16: 2-3)

Näin vuoden vaihtuessa on katseltu taaksepäin menneeseen vuoteen,  arvioitu sen tapahtumia ja pysähdytty punnitsemaan uhkia ja etsitty vuoden ilonpilkkuja.
Kuluneen vuoden taustaa vasten pyritään luomaan kuvaa tulevasta,  tulevaisuutta pohdiskellaan yhtä aikaa toiveikkaina mutta myös pelokkaina, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.

Jeesuksen sanat siitä, ettemme osaa lukea aikojen merkkejä, kuulostavat tylyiltä. Onko niin, ettemme osaa lukea, vai emmekö halua nähdä, mitä maailmassa tapahtuu?
Jeesus kuitenkin lupaa kulkea omiensa kanssa joka päivä, tapahtuipa sitten mitä tahansa.
Tulevaisuuteen ei tarvitse mennä yksin. Sinne voi mennä rukoillen käsi kädessä auttajan kanssa.

TV7:n kanavajohtaja Martti Ojares oli kokenut, että hänen olisi pidettävä puhe katselijoille vuoden vaihtuessa. Samaan aikaan eräs rukouksen ihminen oli ottanut häneen yhteyttä ja kertonut viime elokuussa saamansa 1,5  tuntia kestäneen Suomea koskevan näkynsä, jonka Ojares sitten luki kanavalla. Se on nytkin löydettävissä TV7 arkistosta. Näky kutsuu valpastumaan ja rukoilemaan.

Kirjoitan tähän pari rohkaisevaa runoa turkkilaiselta Nazim Hikmetiltä, jotka puhuvat toivosta ja tulevaisuudesta. Nämä runot kertovat maailman lapsista. Tänäkin vuonna syntyy uusia lapsia, he oppivat kävelemään, puhumaan, leikkivät, laulavat.  Hieman vanhemmat lapset menevät kouluun, oppivat uusia asioita. Haaveilevat tulevista päivistä.
Lasten hyvää ja onnellista tulevaisuutta minäkin tahdon puolustaa, seistä heidän rinnallaan. Haluan huokailla Suuren Isämme puoleen, että Hän auttaisi ja varjelisi lapsiamme ja nuoriamme -  myös meitä kaikkia alkavanakin vuotena.

No, nyt pari Nazim Hikmetiä vuoden alkuun!

Meristä kaunein

on vielä purjehtimatta.

Lapsista kaunein on

on vielä kehdossaan.

Päivistä kauneimmat

ovat vielä elämättä.

Sanoista kaunein

jonka haluan sinulle sanoa,

se on vielä sanomatta.

Annetaan lapsille päiväksi maapallo
kuin kirjava ilmapallo, että he saisivat leikkiä
leikkiä ja laulaa tähtien seassa.
Annetaan lapsille maapallo
kuin jättiläisomena tai lämmin leipä
että he olisivat kylläisiä edes yhden päivän.
Annetaan heille koko pallo että maailma
edes yhden päivän saisi tuntea
                               mitä on ystävyys.
Meidän käsistämme lapset ottavat maan
ja istuttavat siihen kuolemattomia puita. 

     

Mikä loppiainen?

Joulun alla Magdaleena kertoi heidän perheensä mukavasta tavasta ottaa vastaan päivittäiset joulukortit. Ne haettiin postilaatikosta päiväkahvin aikaan ja sitten niitä yhdessä tutkittiin ja ajateltiin juuri sitä hankilöä, joka kortin oli postiin tuupannut. Mukava tapa.

Minulla taas on ollut tapana laittaa kortit keittiön oveen, kaiken kansan tutkittavaksi. Kukin on joutunut niistä etsimään mieleisensä.. Kuvassa osa tämän joulun 'sadosta'..
Poimin korteista tähän kirjoitelmaani erään, jossa joulun ydinsanoma tuli ehyesti esiin; tosin sekin huumorilla maustettuna, koska seimeen on siinä livahtanut nukkumaan pieni aasivauva, eikä Maria saakaan omaa vauvaansa sinne mahtumaan. (Kuva alla).

Nyt on kuitenkin lähestymässä jo loppiainen. Muistan jo lapsena miettineeni, että tarkoittaneeko sana loppiainen samaa kuin loppuminen. Tänään otin siitä oikein googlen avulla selvää - ja niin se todella on. Sitä se tarkoittaa.
Joulukortit ja koristukset saa siis siirtää kellariin odottamaan uutta juhlaa.
Kristillisessä mielessä loppiainen on suuri juhlapyhä, vaikkei kansa siinä ehkä muuta taida kokea kuin vapaapäivän keskellä viikkoa. Venäjän ortodoksikirkossa loppiainen on heidän virallinen joulunsa. Idän tietäjät toivat silloin vastasyntyneelle kuninkaalliselle vauvalle arvokkaat lahjansa, kultaa, suitsuketta ja mirhaa, joten lahjojen jaon kuuluisi minunkin mielestäni tapahtua juuri loppiaisena.

Idän tietäjät, loppiaisvieraat - tähtitieteilijät, ennustajatko vaiko kuninkaat - kaikkia on ehdotettu - tulivat kaukaa, ehkä Persiasta (nyk.Iran), tai vieläkin kauempaa. Oli niin tai näin, niin ainakin sen verran kaukaa, etteivät olisi ehtineet Beetlehemiin kahdessa viikossa, joka on joulun ja loppiaisen väli.
Mutta  entäpä jos Jeesus syntyikin lokakuussa, kuten edellisessä blogissani vilautin. Siitä jo syntyisi kolmisen kuukautta astrologien matkantekoon - kameleilla kölkytellen - mikäli heidän vierailunsa ajankohta ylipäätään oli meidän loppiaisemme.

Jeesuksen elämästä on olemassa enemmän historiallista dokumentaatiota kuin ehkä kenestäkään muusta historian henkilöstä. Kuka meistä tietää hedelmöittymisensä hetkestä tai kenellä on muistoja äidin raskauden ajalta, kuten meillä Mariasta, jonka tiedämme menneen tapaamaan tätiään -- äitinsä sisarta Elisabethia, joka hänkin oli raskaana, odottaessaan ensimmäistä lastaan, Jeesuksen serkkupoikaa, Johannes Kastajaa.

 Jeesuksen syntymähetkeen antaa paljon tarkkoja viitteitä kaikki ne historiallisesti tunnetut henkilöt, jotka Luukas evankeliumissaan mainitsee: Rooman keisari Augustus (63 e.Kr-14 j.Kr), Palestiinaa hallinnut Rooman vallan edustaja kuningas Herodes (73 e.Kr -  4j.Kr.), sekä Syyrian maaherrana toiminut Kyrenius. Apostoli, lääkäri Luukas, joka kaiken tämän on kirjannut muistiin, oli oppinut mies ja halusi ottaa asioista tarkan selvän, vaikkei itse ollut Jeesusta koskaan tavannutkaan.
Profeetta Miika (n.v.700 e.Kr.) taas oli saanut aikanaan Pyhältä Hengeltä tiedon siitä, että Messias tulisi syntymään Juudean Beetlehemissä. Tämän tiedon kuningas Herodes joutui utelemaan kirjanoppineilta, halutessaan mustasukkaisuuttaan kavalasti surmata vastasyntyneen kuningasvauvan.

Verollepanon kerrottiin olleen ensimmäisen. On tiedossa, että Roomassa se suoritettiin v. 8eaa ja Palestiinassa v.7eaa. Rekisteröintiä varten kunkin piti mennä oman sukunsa kaupunkiin kirjautumaan, myöhemmin suoritettavaa verotusta varten. Joosef ja Maria olivat kotoisin kuningas Daavidin kotikaupungista, Beetlehemistä, ja sinne oli siis mentävä vuoden 7eaa aikana. Seuraava verollepano tapahtuisi vasta 14 vuotta myöhemmin.
Tässä törmäämme ensimmäiseen mysteeriin. Onko Jeesus siis syntynyt vuonna 7eaa? Ja pitäisikö nyt siis olla vuosi 2015+7 = 2022 Raamatussa asiat ovat siis kyllä oikein, mutta joku muu on sotkenut ajanlaskun ja samalla myös juhla-ajat, kuten joulun.
Loppuyhteenveto:
Jotta Messias syntyisi profetian ilmoituksen mukaan Beetlehemissä, eikä Nasaretissa, niin ihmismaailman tasolla sinne lähdön syynä oli Joosefilla verotus. Tässä meille loistoesimerkki siitä, miten Jumala hallitsee maailmaa ja sen tapahtumia. 

Uudenvuoden rukous

Unkarilainen runoilija ja diakonissa Erzébet Túrmezei (synt. 1912)

Uudenvuoden rukous

Jumalan voiman varassa voi painavinkin kuorma olla kevyt
kuin oljenkorsi - ja sitä ilman oljenkorsikin muuttuu kuormaksi. - Luther

Olen nähnyt heitä, Herra!
Yksi oli halvautunut . . . toinen keltaiseksi kuihtunut . . .
yhdellä ei ollut jalkoja . . .
Mutta sinun valosi hengitti sairasvuoteella!
Uskollaan he kätkeytyivät sinuun,
sinun voimallasi he kantoivat painavia 
kuormiaan kuin oljenkortta.

Ja olen nähnyt niitä jotka sortuvat oljenkorren alle.

Sillä painavinkin kuorma on kevyt
kuin oljenkorsi - Sinun kanssasi!
Mutta ilman Sinua
oljenkorsikin voi muuttua kuormaksi.

Edessäni on uusi vuosi,

enkä tiedä mikä odottaa minua.

Tiedän vain tämän: Sinä olet kanssani, et jätä minua.

Tiedän vain tämän: Sinä olet jo merkinnyt viitat tielleni.

Saan lähteä liikkeelle kuin luottavainen lapsi.

Sinä mittaat minulle murheen, ilon, työn, taakan,

ja armosi on kätkenyt kaikkeen jo valmiiksi siunauksen.

Yhtä vain pyydän: anna minun kulkea päämäärään päin,

etten sortuisi oljenkorsien alle.

Ja jos rakkautesi asettaa näin heikoille hartioille

painavankin kuorman - 

auta minua kantamaan sitä

Sinun voimallasi, kuin oljenkortta.