Mieheni ystävän täti oli mielestäni taitava taidemaalari ja kun hän kuoli saimme hänen jäämistöstään neljä työtä, joista kolme löysi ja sai paikan jo muutoinkin täpötäysiltä seiniltämme, mutta eräs valtavan suuri jäljennös (sinänsä taitavasti tehty työ), ei löytänyt paikkaa mistään. Siispä veimme sen mökille, jossa se odotteli milloin minkäkin huoneen seinustalla - ripustustaan. Lopulta sille löytyi ihan oma typötyhjä huone ja tässä huoneessa kävijällä on aina myös aikaa tutkia tätä suurikokoista 'Suomen suosituimman taulun'- titteliä kantavan maalauksen jäljennöstä. Tämä huone oli mökkimme juuri remontoitu huussi!
Taistelevat metsot-maalauksesta tiedetään, että se on Suomen kopioiduin teos ja että siitä on tehty mm. ristipistomuunnelmia, hiirimattoja, palapelejä ja onpa tätä kuvaa painettu jopa t-paitoihin.
Taiteilija Ferdinand von Wrigtht on maalannut suuren työnsä jo vuonna 1886, joten vaikka tätä maalausta pidetään myös Talvisotamme symbolina, ei se alun alkaen sitä ole voinut olla.
Jo nuorena lintuaiheisiin ihastunut Ferdinand on maalannut tämän työnsä Kuopion taiteilijakodissaan 'Lugnetissa' (Rauhalassa) vanhoilla päivillään, halvaantuneena ja osittain jo vuoteen omana.
Nämä ovat kummallisia taustatietoja näinkin dramaattisen ja valtavan maalauksen syntyvaiheista.
Mutta, mutta...minä mietin.
Miksi Suomen kansa on ollut niin ihastunut tähän rankkaan tauluun? Onko tässä kiihkossa - keskellä
erämetsää - kappale suomalaisen syvintä persoonaa? Onko maalaus antanut luvan tapella, jos sellainen tunne on tullut sisimpään (tekeehän Jumalan luomakuntakin niin), vai onko se ollut muistutus siitä, että oikeus tuollaisen kiihkon alla ja toisen kimppuun käynti - kuuluu vain ja ainoastaan eläimille, joilla ei omaatuntoa, eikä kuolematonta sielua ole.
Efesolaiskirje 4: jae 26 ottaa tähän kantaa: "Vihastukaa, mutta älkää tehkö syntiä. Älkää antako auringon laskea vihanne yli... "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti