Tuo huvittava otsikkoni löytyi googlesta - sellaiselta sivustolta jossa kerrottiin kasteesta. Vahingossa löytyneessä tarinassa nimeltä 'Upponen ja Lapsonen' (sukunimiä) kerrottiin, että nämä kaksi herraa olivat naapureita, joiden alinomainen väittelyn aihe oli kaste: Upotuskasteko vai lapsikaste?
Minä en liity heidän kanssaan väittelyyn - löysinhän tekstin vahingossa etsiessäni tietoja 1980-luvun oppi-isästäni, Uuras Saarnivaarasta. Yllättävää, että näin hauska tarina kahdesta väittelevästä herrasta oli juuri hänen tekeleensä. Siis - että noinkin vakavasta aiheesta kuin kaste voidaan kirjoittaa noin lupsakkaasti?
Minä en liity heidän kanssaan väittelyyn - löysinhän tekstin vahingossa etsiessäni tietoja 1980-luvun oppi-isästäni, Uuras Saarnivaarasta. Yllättävää, että näin hauska tarina kahdesta väittelevästä herrasta oli juuri hänen tekeleensä. Siis - että noinkin vakavasta aiheesta kuin kaste voidaan kirjoittaa noin lupsakkaasti?
Ainoa seikka mitä minä kasteesta haluan sanoa on seuraava, suoraan raamatusta kotoisin oleva lause. Jätän sen itse kullekin mietittäväksi. Mitä tarkoittaa tämä? "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark.16:16).
Minut on kastettu lapsena, samoin kaikki kolme lastani - mutta olen tullut vasta aikuisena uskoon.
Tämä viisas vanhaherra, Uuras Saarnivaara tuli minulle elämäni käännekohdassa 1980-luvulla tutuksi kirjojensa kautta. Uskoontulon kynnyksellä halusin tietää paljon, joten luin hänen Raamatunkäännöksensä ohella myös hänen kirjaansa: 'Voiko Raamattuun luottaa'?
Ja sitten - runsas kymmenen vuotta myöhemmin - sain tavata hänet mitä kummallisemmalla tavalla.
Olimme silloin perheen kanssa koolla Ryttylän kurssikeskuksen täydessä juhlasalissa odottamassa nuorimman tyttäremme konfirmaation alkamista. Syliini oli kömpinyt vanhimman tyttäreni 2-vuotias poikalapsi. Kun hän pitkästyi odotteluun, lähdin poika sylissä kävelemään aulaan, sen portaikon yläpäähän, josta rippilasten oli määrä tulla saliin. Nuoria ei näkynyt eikä kuulunut, mutta joku sieltä tuli - silloin jo 90-vuotias Uuras Saarnivaara, jonka kuulin asettuneen taloon täysihoitoon, jatkaakseen siellä mahtavaa tutkimustyötään.
Nyt tämä Uuras-herra tuli suoraan kohti minua ja sylissäni olevaa lasta. Ylätasanteella hän nosti kätensä, laittoi sen kaksivuotiaan pojan otsalle ja sanoi: " Ole siunattu sinä pieni poika."
Sinä päivänä koin, että nuorin tyttäreni sai konfirmaation tuoman siunauksen (lapsikasteen vahvistus) ja tämä lapsenlapseni suorastaan ylipapillisen siunauksen (tämä, juuri äsken vielä vauva, mutta nyt juuri laivastosta siviiliin päässyt, kauppakorkeassa opiskeleva liki parimetrinen hujoppi!).
Mummi kiittää siitä suojasta, joka silloin sekä rippilapsen että pojan ylle laskettiin ja odottaa - että, mitä vielä onkaan tulossa..
KUVA: Ystavättäreni Kati Heickellin ruusuakvarelli.
Minut on kastettu lapsena, samoin kaikki kolme lastani - mutta olen tullut vasta aikuisena uskoon.
Tämä viisas vanhaherra, Uuras Saarnivaara tuli minulle elämäni käännekohdassa 1980-luvulla tutuksi kirjojensa kautta. Uskoontulon kynnyksellä halusin tietää paljon, joten luin hänen Raamatunkäännöksensä ohella myös hänen kirjaansa: 'Voiko Raamattuun luottaa'?
Ja sitten - runsas kymmenen vuotta myöhemmin - sain tavata hänet mitä kummallisemmalla tavalla.
Olimme silloin perheen kanssa koolla Ryttylän kurssikeskuksen täydessä juhlasalissa odottamassa nuorimman tyttäremme konfirmaation alkamista. Syliini oli kömpinyt vanhimman tyttäreni 2-vuotias poikalapsi. Kun hän pitkästyi odotteluun, lähdin poika sylissä kävelemään aulaan, sen portaikon yläpäähän, josta rippilasten oli määrä tulla saliin. Nuoria ei näkynyt eikä kuulunut, mutta joku sieltä tuli - silloin jo 90-vuotias Uuras Saarnivaara, jonka kuulin asettuneen taloon täysihoitoon, jatkaakseen siellä mahtavaa tutkimustyötään.
Nyt tämä Uuras-herra tuli suoraan kohti minua ja sylissäni olevaa lasta. Ylätasanteella hän nosti kätensä, laittoi sen kaksivuotiaan pojan otsalle ja sanoi: " Ole siunattu sinä pieni poika."
Sinä päivänä koin, että nuorin tyttäreni sai konfirmaation tuoman siunauksen (lapsikasteen vahvistus) ja tämä lapsenlapseni suorastaan ylipapillisen siunauksen (tämä, juuri äsken vielä vauva, mutta nyt juuri laivastosta siviiliin päässyt, kauppakorkeassa opiskeleva liki parimetrinen hujoppi!).
Mummi kiittää siitä suojasta, joka silloin sekä rippilapsen että pojan ylle laskettiin ja odottaa - että, mitä vielä onkaan tulossa..
KUVA: Ystavättäreni Kati Heickellin ruusuakvarelli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti