Mökkimme pihamaalla on melkoisen kokoinen siirtolohkare. Täällä Kymenlaaksossa näitä riittää. Tämän lohkareen huipulle olemme 'istuttaneet' tonttimme suojelusenkelin. Siellä se kököttää kesät ja talvet. Tämän kirjoitelmani otsikkona on kuitenkin Eben-Eser? Mitähän tekemistä sillä on minun kuvani kanssa? On -paljonkin. Me iäkkäämmät henkilöt muistamme, että Ebeneser oli oppilaitos, jossa annettiin varhaiskasvatuksen ja lastentarhanopettajan kolutusta. Kun tutkin tämän Ebeneser-säätiön historiaa sain ihmetyksekseni todeta, että Suomi on ollut tälläkin alalla pohjoismaiden ensimmäinen. Säätiön ylläpitämä 'Sörnäisten kansanlastentarha' on perustettu jo v.1892. Kyseinen talo on nykyään suojelukohde Helsinginkatu 3-5:ssä. --- Kun oikein tätä lastentarha-asiaa kävin mieheni kanssa miettimään - muistimme anopin kertoneen, että sodan aikana, jolloin hän oli työssä Suomenlinnan esikunnassa sihteerinä, joutui hän, matkalla Käpylästä Kauppatorin rantaan, jättämään kaksi nuorinta lastaan Ebeneserin lastenseimeen Sörnäisiin. Siis perheeni omakin historia liittyy tähän aiheeseen, johon minä nyt - 70 vuotta myöhemmin tartuin. Ja koska talon koko toiminta on ollut kristillistä niin ajattelen, että sielläkö mieheni - jo silloin - ennen ensimmäistä elinvuottaan - on saanut ylleen siunauksen ja --- ovatkohan minun ja mieheni ensimmäiset treffit olleet Sörnäisten pommisuojassa.
Sana itsessään on kotoisin Vanhasta testamentista, Sam 7:12
"Samuel otti kiven, pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser. Hän sanoi: "Tähän asti on Herra meitä auttanut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti