Kaamea olo - miten puhumme

Joskus sitä vaan lysähtää kasaan kuin kuvan sieni, ei oikein jaksa päätään nostaa.
Minulle kävi juuri näin, sillä epäonnekseni sain jostakin flunssatartunnan ja olen ollut nyt toista viikkoa kovin toistaitoinen. Olen viettänyt aikaa pääasiassa hautautuneena pehkuihin ja yrittänyt kaikin tunnetuin tavoin kuntouttaa itseäni juomalla runsaasti kuumaa ja lepäilemällä.
Harmillista on ollut seurata ikkunasta kauniiden syyspäivien vilahtelemista ohi, koska mieli olisi tehnyt lähteä kävelylenkille kullanpunaisena hehkuvaan luontoon. Nyt kuitenkin jo muutaman omenan poimiminen puun alta on jo nostanut hien pintaan ja uuvuttanut kohtuuttomasti.

Olen tässä lepäillessäni miettinyt omaa nurinaani ja valitustani, kuinka olen tehnyt tavallisesta flunssasta suuren numeron, samalla kun olen niistänyt, yskinyt, olen voihkinut läheisille, että minulla on niin kaamea olo.

Jumala on kuitenkin tarkka puheistamme.
Kun Israelin kansa vaelsi erämaassa, heillä oli vaikeaa: nälkä ja jano piinasivat, takaa-ajajat olivat kintereillä. Jumala piti heistä kuitenkin päivittäistä huolta, he saivat päivittäisen ruoka-annoksensa mannaa, viiriäiset laskeutuivat kuin tarjottimelle ja sauvan lyönnillä kalliosta alkoi suihkuta vettä. Takaa-ajajat jäivät loukkuun Kaislamereen, kun Israelin kansa asteli avautunutta meritietä kuivalle maalle.

Vaikka Israelin kansa oli kokenut kaikki nämä ihmeet, he valittivat ja nurisivat kaiken aikaa, mikään ei ollut heidän mielestään hyvin. Tämä loputon marina suututti Jumalan ja vastauksena heidän  tyytymättömyyteensä hän puhui Mooskselle ja Aarnonille 4. Moos. 27-35 "Minä olen kuullut, kuinka israelilaiset napisevat minua vastaan ... aivan niin kuin te olette puhuneet minun korvieni kuullen, niin minä teille teen."
Niinpä Israelin kansan oli jatkettava harhailua erämaassa 40 vuotta, vasta heidän lapsensa pääsisivät Luvattuun maahan asumaan. Aikuisten joukossa oli vain kaksi poikkeusta, Kaaleb ja Joosua, jotka olivat puhuneet myönteisesti edessä olevasta maasta ja luottaneet Jumalan lupauksiin, he tulisivat selviämään ainoina perille.

Sanojen voimaa ei voi väheksyä, niillä on suuri vaikutus. Sanoilla voi lyödä, kirota, nostaa tai siunata. Puheemme ovat lisäksi itseään toteuttavia. Jos hoen vuoteesta käsin perheelle, että minulla on kaamea olo, ja että viime syksynäkin sairastin kokonaisen kuukauden, minun olisi kiireellä pantava suu suppuun. Jos näin hoen, näin nytkin tapahtuu.

Parempi olisi vain takertua Jumalan lupauksiin esim. Mal. 3:20 "Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, koittaa vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien suojassa. Te lähdette ulos ja hypitte kuin syöttövasikat.
Silloin lopetan napinan ja alan pettymyksen sijasta liikkua kohti terveyttä.
Silloin Jumalan omat sanat ajatuksissani ja suussani olisivat Jumalan mielenmukaisia.

Nyt vain luottaen liikkeelle syksyn väriloistoon!