Kaikkitietävät pikku-ukot

Kun olin lapsi, kotona keittiön kaapin päällä oli Harmony-merkkinen puinen, ruskea radio. Sitä kuunneltiin päivän mittaan useaan otteeseen. Isä etsi aina töistä tullessaan uutiset, sunnuntaisin piti kuunnella hiljaa jumalanpalvelusta ja maanantai-iltoina sammutettiin kattolamppu ja seurattiin hämärissä kuunnelmia.
Minulla oli lapsena epämääräinen käsitys, että radion sisällä asusti pienenpieniä mini-ihmisiä, joiden maailmaa saatoimme seurata radion välityksellä.

Nyt menneellä viikolla vähän samanlainen lapsenomainen tunne radion sisällä asuvista kaikkitietävistä - ja näkevistä pikku-ukoista sai minut lähes säpsähtämään.
 - Tuohan puhuu suoraan sinusta, sanoi miehenikin, joka kuunteli kanssani aamuhartautta.

Aamuhartauden puhuja kertoi läheisestä ystävästään, jonka sisko oli sairastunut. Ystävä oli kulkenut siskonsa rinnalla vaikean sairauden kuvioissa niin tiiviisti, että oli itsekin uupunut. Se näkyi jo ystävän ulkomuodostakin.
Muistin, kuinka oma ystäväni oli sanonut minulle alkukesästä: - Kauheaa, miten sinä olet väsyneen näköinen! Olet ihan harmaa.
Aamuhartauden pitäjä ei ollut sanonut sentään noin suoraan ystävälleen, mutta hän oli antanut tälle hyvän neuvon, jonka avulla ystävä voisi löytää iloa elämäänsä. Hän kehotti ystävää miettimään joka aamu ennen kuin olisi edes avannut kunnolla silmiään kolme hyvää asiaa elämästään, mistä voisi olla kiitollinen.
Näin ystävä toimikin, ja kiitollisuuden aiheita alkoi yllättäen löytyä sairauden värittämän elämän keskeltä. Kun ystävykset sitten jonkin ajan kuluttua tapasivat, niin muutos parempaan oli tapahtunut. Ystävän ulkonainen olemus oli aivan toinen.

Aivan samalla tavalla minunkin oli kesän alussa ryhdyttävä etsimään elämästäni hyviä asioita. Ohjenuoraksi sopi Tess. 5: 16-18 "Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta."
Paavali painottaa, että Isämme odottaa omiensa käyttäytyvän juuri näin. Hän jatkaa: "Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta".

Ensin ei tuntunut löytyvän ensimmäistäkään kiitoksen aihetta, mutta vähän ajan kuluttua jo kaikki alkoi tuntua ihmeeltä ja lahjalta. Kuinka hienoa oli herätä uuteen aamuun! Kuinka upeat olivatkaan aamutaivaan värit! Ruohokin oli niin pehmeää jalkojen alla. Ja että minulla oli terveet jalat, joilla pystyin kävelemään!
Tuosta kuvan kukkivasta kiinanruususta olin tietysti yhä uudelleen kiitollinen, kun uusia nuppujakin siitä löytyi päivittäin. Ja ikkunalla oleva siskoni lahjoittama pieni posliinienkeli - että sekin oli vielä ehjä ja tallella!