Sisältä solmussa

Elämä - kenellepä se ei olisi rakas. Sille ei vedä vertoja raha, ei rikkaus, eikä koko maailman kunnia.
Meihin kaikkiin on juurtunut pitkän elämän toivo ja siitä syystä monet suuntaavat kaiken vaivannäkönsä siihen kuvitelmaan - ikään kuin eläisivät ikuisesti. Tällaisena aikana, jolloin me ihmiset onnistumme uhkaavasti vaarantamaan oman elinympäristömme on kuitenkin hyvä palauttaa  mieliin se, että elämme täällä - sen minkä elämme - yksinomaan Jumalan tahdosta.

On vaikeaa ajatella, että Luojamme ylipäätään luotti meihin ihmisiin niin paljon, että uskoi käsiimme tämän ihmeellisen planeetan, mutta onkohan mitään keinoa, jonka avulla tämä tellus voisi pysyä 'pystyssä'? Uskonpuhdistajamme Martti Luther kiteytti tämän konstin yhteen lauseeseen:
" Elä elämäsi Jumalan rakastamana - toisia varten."

 Me emme siis kuulu yksinomaan itsellemme, vaan myös Kristukselle, ja sen myötä niille ihmisille, joiden luo Hän meidät lähettää. Kerron erään huvittavan tapauksen tällaisesta 'lähettämisestä'.

Naapuriimme muutti viime syksynä uusi perhe. Meidän ja seinänaapureittemme keittiöistä aukeavat ovet yhteiseen portaikkoon, josta päästään kellareihin. Uusi naapurini ei tiennyt, että jos keittiössä puhuu normaalia kovemmalla äänellä, se kuuluu myös meille. Eräänä päivänä perheen äiti valitti miehelleen, kuinka heidän sähkölaskunsa oli niin suuri, etteivät perheen rahat siihen näin muuton jäljiltä mitenkään riittäneet. Naureskelin kuulemaani. Samat murheet siis kaikilla. Mutta sitten kuulin (korvinko vai sydämessä) kun minulle annettiin ohje:"Anna tuon perheen äidille 50 euroa."
En ymmärtänyt tästä mitään ja olin suorastaan vaivautunut koko asiasta. Ajattelin ohjeen tulleen lähinnä  omasta mielikuvituksestani. Mutta kun muutaman päivän kuluttua kuulin saman, hiljaisen käskyn uudelleen, kutsuin naapurini olohuoneeseemme ja kerroin hänelle koko jutun. Nainen hermostui ja huudahti, että hän ei kuuna päivänä ota minulta vastaan yhtään mitään! Silloin jouduin tiukasti sanomaan, ettei hänellä itse asiassa ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin ottaa, sillä käskyn tästä olin saanut suoraan yläkerran Herralta. Silloin hän purskahti itkuun ja kertoi koko oman surkean elämänsä tarinan ja tästä istunnosta lähtien meillä on ollut 'salainen sydänten yhteys'.

Saatat ajatella, ettei sinun luoksesi ole koskaan ketään lähetetty tai ei lähetetä. Mutta onko sinun sydämesi ja korvasi olleet tässä kohtaa herkistetyssä tilassa? Kuvailen itse tätä juuri nyt meneillään olevaa aikaa sanoilla 'sydänten jääkausi'. Ihmiset ovat yksinäisiä ja hukassa. Sen näkee/(kuulee) jokainen, joka haluaa sen nähdä tai kuulla.