Pata kattilaa soimaa.

Meidän perhekuntaamme kuuluu neljä perhettä, me kaksi ja lasten perheet. Juhlia tulee usein vietettyä yhdessä - kuka kulloinkin kokkailee. Eihän ole mitenkään mielekästä valmistaa esim. pääsiäislammasta kahdelle, kun sen valmistaa samalla vaivalla kymmenelle. Ja tämän kiireisen elämänrytmin keskellä on mukava tavata omiaan edes muutama kerta vuodessa niin, että olemme kaikki ilman kiirettä koolla. Juhlan järjestelykään ei tule kalliiksi eikä raskaaksi sillä periaatteella, että joku perhe tuo jotakin ja joku toinen jotakin muuta.
Mutta yksi ongelma on meille tästä syntynyt;  ruoanvalmistusastiat kotiinlähdön hulinassa jäävät helposti vääriin osoitteisiin. Minunkin kattilakaapissani on kaunis, tummanruskea keraaminen pata, enkä tiedä mistä osoitteesta se on kotoisin. Kummastelen, kun kukaan ei tunnu sitä kaipaavan. No - ajattelen - se on söpö. Kyllä se meillä saa olla ja sitten kun sitä joku kaipaa, menköön kotiinsa.

Nyt pääsiäisen alla oli taas mukava tehdä 'pitkiä' ruokia, joten kaivoin vierailevan padan kaapistani ikkunalaudalle - ihailtavaksi ja odottelemaan... Otin siitä oikein 'potretinkin'.

Pataa katsellessa mieleeni tupsahti otsikkoni sanonta: "Pata kattilaa soimaa." Muistan tämän sanonnan aivan lapsuudestani asti, mutta silloin olin kuullut sen näin (=väärin): "Pata kattilaa soimaan..." enkä mitenkään ymmärtänyt, miten pata voisi saada kattilan soimaan.
Tutkiessani tätä sanontaa googlesta selvisi, että sama sanonta esiintyy useissa muissakin kielissä ja kun siihen lisätään vielä sen jatko: ..."musta kylki kummallakin", oivaltaakin heti, mistä tässä asiassa on kyse. Siis soimaamisesta ja vielä sellaisen henkilön taholta tulevasta soimaamisesta, joka tekee itse juuri samanlaisia tyhmyyksiä joista muita moittii.

Jeesuksen ajan fariseukset olivat juuri tällaisia kansan kasvattajia. Matt 23: 4 kertoo tästä näin:
" He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät halua niitä sormellakaan liikuttaa."
Tämä oli Jeesuksen puhetta kansalle ja opetuslapsilleen.
Saman luvun lopussa Hän jatkaa näin: (jakeet 11-12): "Joka teistä on suurin olkoon teidän palvelijanne. Sillä joka itsensä ylentää hänet alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, hänet ylennetään."
Vain sisäisen uudistuksen kautta ihminen voi edes haaveilla löytävänsä tällaista luonteenpiirrettä itsessään. Vanhan 'aatamin' pitäisi meissä ensin nujertua, ennen kuin uusi mahtuu sisään.