keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kylmän rakkauden ilmapiiri


Eräänä vappuna toimin kovin ajattelemattomasti. Oli harvinaisen lämmin vapunpäivä - suorastaan helteinen. Olimme perheen kanssa pihamaalla pelaamassa petanqueta. Rata kiersi pitkin nurmikoita.  Eipä aikaakaan kun siinä pelin tuoksinassa riisuin kengät ja nakkasin ne sivuun. Kuinka vilvoittavalta edellisen vuoden nurmikko tuntui jalan alla, varpaat suorastaan upposivat kylmänkosteaan sammaleeseen! Ja mikä olikaan seuraus? Jo seuraavana yönä kurkkuun alkoi sattua, ja aamulla oli ääni poissa. Kurkunpääntulehdus kesti kaksi täyttä viikkoa, ja oppilaat joutuivat kärsimään, kun mykkänä kirjoitin ohjeita taulunreunaan.

Tämä tapaus nousi mieleeni, kun eräs ystäväni puhui tänään "kylmän rakkauden ilmapiiristä".
Koko sanayhdistelmä kuulostaa melkoiselta paradoksilta. Voiko rakkaus olla kylmää? Ja millaista sitten on kylmä rakkaus?

Ehkä kylmässä rakkaudessa on jotain samaa kuin minun juoksentelussani keväisellä pihamaalla. Kaikki näyttää kauniilta ja mukavalta, mutta tosiasiassa perusta on hyytävä.
Valitettavasti tämä on totta monissa ihmissuhteissa. Ystävä, joka tuntuu luotettavalta ja läheiseltä, on valmis puhumaan pahaa ja kääntämään selkänsä, kun tilanne muuttuu epämukavaksi.
Perheellä näyttää menevän taloudellisesti ja sosiaalisesti hyvin, mutta yhdessäoleminen on pelkkää kaunista kulissia. Vanhemmat elävät kumpikin tahollaan, ja lapset katselevat ihmeissään sivusta, kun itsekkyys, kärsimättömyys ja arvostelu nakertavat pohjaa perhe-elämältä. Kukaan ei enää viihdy kylmän rakkauden täyttämässä kodissa.

Kylmän rakkauden ilmapiiri on tuttua myös seurakunnissa. Kun joku sananjulistaja tekee virheen, hän joutuu ankaran arvostelun ja ryöpytyksen kohteeeksi. Ei pelkästään lehdistö ja sensaatioilla elävät kirjailijat ole erehtynyttä ilkkumassa, vaan ankarat tuomiot nousevat omien joukosta. Rinnallaseisojia ja vierelläkulkijoita ei tahdo löytyä mistään. Harva rohkenee viestittää, ettei hän unohda virheen tehnyttä, vaan rukoilee, että kaikki vielä menisi parhain päin.

Luther antaa 8. käskyn selityksessä hyvän ohjeen siihen, miten puhumme lähimmäisistä.
Vanhassa katekismuksessa ohjeistetaan kristittyjä, etteivät he petä, panettele tai saata toista pahaan huutoon.
Vaan heidän pitäisi kaikin tavoin kannustaa ja rohkaista lähimmäisiään puhumalla hyvää ja selittämällä kaikki parhain päin.

Kirkkorukouksen pyyntö "uudista rakkauttamme" on todella tarpeen.

Lapsenlapseni piirtämä murtunutta sydäntä pitelevä käsi




  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti